purjekanootti

Ping

2011-12-30T18:53:00.002+02:00

Blogin päivittämisessä on ollut taukoa muiden hommien vuoksi. Projekti ei ole kuitenkaan mihinkään hautautunut vaan kesä aikana syntyi yksi uusi purjekanootti ja keväällä olisi tarkoitus tehdä lisää.

Hyvää uutta vuotta 2012!

Mastosta uusi masto

2011-05-23T06:59:00.007+03:00

Maston tekeminen on tähän mennessä ollut hiukan haastavaa, ei itse maston takia vaan purjeen takia. Mastoksi soveltuu hyvin surffilaudan masto. Purjeen kiinnittämiseksi mastoon on viritelty kolme/neljä vaihtoehtoa:

Spiraalinaru; naru kiertää purjeen etureunassa olevien reikien kautta ja maston ympäri alhaalta ylös.
Mastoon on liikkiuraksi liimattu ohut lasikuituputki (johon leikataan ura purjetta tai ratsastajia varten) tai muovinenkuomulista
Tässä esitetty uusi tapa, josta ei ole käytännön kokemuksia mutta tekotapaa on kokeiltut viikonloppuna. Tapa muistuttaa edellistä mutta lopputuloksesta on odotettavissa siistimpi ja uskottavasti toimivampi. Tämän menetelmän heikkous on tarve alipainepumpulle. Niitä kun ei kaikilla nurkissa pyöri.

Tarvikkeet mastoa varten:

Masto, pituus n. 5 m.
Exel lasikuituputki, halkaisija 15 mm (vai onkohan ne 16 mm), Myyjä: Etra
Epoksia laminointiin, noin 5-6 dl. Myyjä: Kevra, Terpol, Biltema
Lasikuitusukkaa, 10 m, Myyjä: Kevra
Epoksipinnalle sopivaa maalia (Tikkurilan Temacoat RM 40 saattaisi olla hyvä)
Maston helat (tästä lisää tulevaisuudessa)

Työvälineet

hiomapaperia maston ja exel putken hiomiseen, karkeus n. 80-120
sivellin epoksin sivelyyn, leveys noin 40 mm
kuumaliimaa tai epoksiliimaa
mittakuppi epoksin sekoittamiseen
repäisikangasta lasikuitua varten, noin 20 cm leveää, pituus 5 m
muovisukkaa, samaa jota käytetään mattojen suojana, pituus 6 m. Myyjä: Etola
teippiä
alipainepumppu
pukit työskentelytasoksi

Masto tehdään seuraavasti:

Hankitaan 5m pitkä surffilaudan masto. Käytetty masto palvelee erittäin hyvin. Kannattaa etsiä esim Huuto.netistä. Maston pitäisi olla suora (ei ns. esitaivutettu).
Hankitaan Etrasta 6 m (tarvitaan vain 4 m) Exelin lasikuituputkea halkaisijaltaan n. 16 mm. Sahaa putki 4 m mittaiseksi.
Masto ja 16 mm Exel putki hiotaan kevyesti epoksin tarttumisen parantamiseksi.
Exel putki liimataan maston kylkeen kuumaliimalla tai epoksiliimalla. Teippaa Exel putki ensin maston kylkeen niin liimaus on helpompaa. Laita liimaa 4-5 kohtaan noin 10 cm matkoilta. Exel putki sijoitetaan siten, että se alkaa 10 cm maston huipusta. Kuumaliiman etuna on siisteys ja nopeus. Liiman kuivuttua ota teipit pois.
Laita masto/putki-yhdistelman päällä kaksi kerrosta "lasikuitusukkaa" koko maston matkalta. Halkaisijaltaan sopivan paksuisen pahviputken avulla sukan laittaminen maston/putken päälle on helpmpaa.
Kastele lasikuitusukka epoksihartsilla sivelemällä. Käytä epoksia jossa on hidas kovettaja niin hommassa ei ole niin kiire. Epoksia tarvitaan noin 5 dl.
Laita maston päälle repäisykangas.
Kun lasikuitu on kauttaaltaan kastunut, Etolasta hankittu muovisukka vedetään maston päälle. Laita ensin toiseen päähän ilmatiivisi solmu.
Vie alipainepumpun letkun pää muovisukan sisällä. Sulje muovisukka nippusiteilla ilmatiiviiksi säkiksi.
Laita pumppu päälle ja anna alipaineen tehdä työt. Katso lasikuitupaketistta milloin epoksin pitäisi olla kovettunut niin paljon, että alipainepuristuksen voi ottaa pois. Tämä on yleensä usita tunteja.
Seuraavana päivänä avaa paketti ja maston aihio on valmis.
Hio kevyesti ja maalaa masto.
Laita maston helat paikalleen (tästä lisää seuraavissa jaksoissa).

Yksinään tekeminen on varmasti aika hankalaa, mutta kehden hengen voimin masto syntyy helposti. Vaikka työvaiheita on useita, aikaa menee vain pari tuntia.

(5) Maston päällä on Exel-putki ja niiden päällä lasikuitusukkaa

Lasikuitusukka on laitettu vain liikkiuran kohdalle, mutta parempi ratkaisu voisi olla koko maston kattaminen sukalla.

Maston huipusta liikkiura (kuvassa valkoinen Exel putki) ei ala aivan huipusta. Huippuun jätetään n. 10 cm vara heloja varten.

Maston alapää on suojattu muovilla ennen epoksointia.

(6) Lasikuitusukan pintaan on sivelty epoksi. Sukka muuttu läpikuultavaksi.

(7) Maston pintaan kääritään repäisykangas.

Repäisykangas kastuu epkoksista

(8) Paketin päälle vedetään muovisukka.

(10) Alipaine on kytketty ja ilmat pihalla.

(11) Avaa paketti.

Viimeistelyä vailla oleva masto.

Muotin hiontaa

2011-05-16T22:59:00.000+03:00

Muotin pinnassa on pienen pieniä epätasaisuuksia, jotka eivät välttämättä näy kovin hyvin mutta tuntuvat pintaa pyyhittäessä käteen. Mahdollisesti lestissä ollut reilusti alle nuppineulan kokoinen kolo tuntuu muotissa isona nyppylänä. Epätasaisuudet hiottiin vesihiomapaperin karkeuksilla 600, 1000 ja 2000. Muotin pinta tietty himmeni hionnassa joten se täytyy kiillottaa uudelleen. Ei olisi uskonut ennen projektin alkua kuinka paljon ns. lopullista muottia tullaan hiomaan ja millä karkeudella!

Kannen muotin viimeistelyä

2011-05-05T22:51:00.001+03:00

Kannen muotin reunat on viime kerran rälläkällä leikkaamisen jälkeen rosoiset. Partaasen laitettiin maalarinteippi mallaamaan partaan leikkuukohtaa lopullisessa kannessa ja raja maalattiin top coatilla. Pohjan laippaa kittailtiin ja siveltiin top coatille. Top coatin kulutus 2,5 dl, joka aivan liikaa.

Kuvia ei ole tarjolla kameran unohtuessa kotiin. Tovottavasti ensi kerralla.

Oletko kiinnostunut purjekanootin rakentamisesta?

2011-05-04T19:08:00.001+03:00

Purjekanoottiprojektimme alkaa olla siinä vaiheessa, että voimme pian tehdä purjekanootteja.

Oletko sinä kiinnostunut tekemään tai teettämään purjekanootin itsellesi?

Kartoitamme kiinnostuneiden henkilöiden määrää ja selvitämme mm. mahdollisuuksia kannen ja rungon teettämiseen ulkopuolisella hyödyntäen muottejamme ja materiaalien yhteisostojen etuja, jos teemme kokonaan itse kimppaprojektina. Jättämällä yhteystietosi et vielä sitoudu mihinkään, se vain kertoo että olet tosissasi kiinnostunut purjekanootin rakentamisesta ja voimme olla yhteydessä sinuun jatkosuunnitelmia varten.

Jätä yhteystietosi tällä lomakkeella.

Kannen muotin reunojen leikkaus

2011-04-28T23:04:00.001+03:00

Kannen muotin reunoja siistittiin rälläkällä. Lasikuitumaton rippeet leikattiin pois.

Kamerassa on ollut näköjään jotkut ihme automaattisäädöt kun värit ovat menneet peffalleen.

Kannen lesti kierrätykseen

2011-04-28T22:56:00.005+03:00

Kannen lesti on tehnyt tehtävänsä, ja se on nyt siirretty palasina materian kierrätyskeskukseen. Kahden talven työ on pistetty ns. päreiksi - mutta hyvällä mielellä sillä meillä on kannen muotti.

Tässä kannen lesti lähes valmiina (kuva maaliskuulta)

Tässä lesti tehtävänsä tehneenä ja pilkottuna materiaalin kierrätyskuntoon.

Lestistä tehty kannen muotti siirtyy kesäiseen rakennuspaikkaan.

Luovutusvoitto lestistä

2011-04-15T22:24:00.002+03:00

Kannen muotin irroittaminen lestistä piti olla pikkuhomma. Homma lähtikin käyntiin hyvin, mutta laipioiden kohdalta irroittaminen oli todella hankalaa. Teimme käden mentävät aukot kansiluukkujen kohdalle jotta pääsimme auttamaan irroitustoimia sisäpuolelta. Sitten laitoimme päreiksi rimat, jotka tukivat partaita. Siinä sivussa käännettiin kanotti pari kertaa ympäri ja ylösalaisin. Näytti silta, että muotti oli jostain kohtaa tiukasti kiinni lestissä. Lähes kolme tuntia kestäneen puurtamisen jälkeen muotti irtosi lestistä. Vaikka käytimmekin hiukan voimatoimia, muotti taisi säilyä vahingoittumana.

Muotin irrotus lestitstä aloitettiin perinteisesti käsin vääntelemällä.

Pohjan laippa oli laipioiden kohdalta tiukasti kiinni, joten tarvittiin jo hiukan väkivaltaa.

Kun mikään ei tuntunut auttavan, purettiin partaan kiinnityksiä.

Kolmen tunnin ahertamisen jälkeen lesti irtosi rungosta.

Tämän jälkeen homma oli helppoa. Lesti alkoi irrota muotista.

Ja viimein paljastui kannen muotti.

Kannen muottiin lasikuitukerrokset 2-4

2011-04-12T10:43:00.001+03:00

Viime viikon torstain laminoitiin muotin ensimmäinen kuitukerros. Eilen tiistaina hommaa jatkettiin ja saatettiin loppuun saakka. Lasikuitukerroksia laminoitiin 3 kerrosta lisää - yhteensä siis kerroksia on 4. Mattona käytettiin Biltemasta hankittua 300 g/m2 katkokuitua. Hartsia meni reilusti: 10 litraa.

Kannen muottiin ensimmäinen kuitukerros

2011-04-07T23:13:00.001+03:00

Kannen lestin pinnassa on nyt musta gelcoat ja sen päälle tänään laminoitu kuitukerros. Kansi näyttää rujolta ja niin pitäkiin, sillä näkyvä osa on käytännössä nyt syntyvän muotin takapuoli. Hartsia meni 3,5 l ja kovettajaa 1,5 %. Laminointitarvikeet ostettiin tällä kertaa Biltemasta.

Musta tuntuu hyvältä

2011-04-06T22:19:00.001+03:00

Kannen lesti on vahattu kolmeen kertaan ja muotin tekeminen on aloitettu sivelemällä lestin pintaan kerros mustaa gelcoattia. Gelcoat muodostaa muotin mustan sisäpinnan. Seuraavan 24 tunnin sisällä pintaan laitetaan ensimmäinen kerros lasikuitumattoa.

Kakstonnista ja Fareclaa

2011-03-31T22:31:00.001+03:00

Kannen lestiä on tänään hiottu karkeudella 2000 ja puunattu Fareclan kiillotusaineella. Kansi kiiltää nyt hienosta. Paikka paikoin lestissä on pieniä koloja, mutta muotissa ne tulevat näkyviin kohoumina jotka on tarkoitus hioa muotista pois.

Ennen nukkumaanmenoa kannen lesti vahattiin ensimmäisen kerran ja peiteltiin pölyltä suojaan vanhoilla lakanoilla.

Kannen puunausta tonnisella

2011-03-24T22:06:00.007+02:00

Kannen lestiä hiottiin vesihiontapaperin karkeudella 1000. Ruiskumaalauksen appelsiinipinta on saatu pois aika hyvin, mutta vielä on pieniä kraatereita. Hölmöintä tässä on se, että kraatereiden syvyys on niin pieni, että niitä ei voi sormella tuntea. Kuitenkin kannessa näkyy sopivassa kulmassa katsottaessa appelsiinipintaa (niitä kraatereita). Maalikerros on sen verran ohut, että mallikerroksen pohja kuultaa paikka paikoin läpi - mutta ei ole vielä puhki. Aloiteltiin jo hiontaa karkeudella 2000 (3M paperi Cora Väristä).

Kölilaatikon lesti

2011-03-24T21:51:00.003+02:00

Ei oo helppoo. Kölilaatikon muotista tuli lesti. Alun perin tarkoitus oli, että vanerisesta kölilaatikon muotista saisi tehtyä valmiita kölilaatikoita. Muodot ovat vaan sen malliset, että täytyy tehdä ensin lesti, josta tehdään kaksiosainen muotti. Kölilaatikkokin tehdään siis kahdesta osasta.

Aikaisempaan kokemukseen perustuen kölilaatikon sivut eivät voi olla tasaiset "lommahtamisen" vuoksi. Kylkeen täytyy siis tehdä poikkeavia muotoja, jotka on saatu aikaiseksi liimaamalla vanerisoirot. Kulmia on loivennettu Wurthin VAKU 20 kitillä (Tarjoustalo, Vantaa, Porttipuisto). Kaikenlaisia kittejä on tullut tämän projektin aikana kokeiltua, ja tämä tuntuu ehdottomasti liian kovalta hiottavuudeltaan.

Kannen lesti maalattuna

2011-03-17T21:52:00.001+02:00

Kannen lesti on maalattu kaksikomponenttimaalilla. Appelsiinin kuorella oleva pinta hiottiin kevyesti vesihiomapaperin karkeudella 1000. Hionta jatkuu ensi kerralla.

Patentoituja kölejä

2011-03-16T23:30:00.000+02:00

Aikaisemmin tuli postattua patentoiduista köliajatuksista. Tässä kokoelman täydennysta::

http://www.freepatentsonline.com/5503097.pdf

http://www.freepatentsonline.com/2466006.pdf

http://www.freepatentsonline.com/5036783.pdf

Tässä vähän samaa ideaa:
http://messing-about.com/forums/index.php?/topic/3888-traditional-centerboard-and-case-part-one-of-the-board/

Kölilaatikko

2011-03-13T20:13:00.020+02:00

Alakuvassa päällimmäisenä 20 mm koivuvanerinen keskeneräinen köli. Sen on alla kölilaatikon lestin aihio (tästä tehdään muotti). Alinmaisena on 9 mm vaneri, joka liimataan kölilaatikon lestin aihioon kölilaatikon "lihavoittamiseksi".

Köli on 20 mm koivuvanerista. Materiaali on painava ja kallis, mutta ei varastossa ei ollut muuta.

Kölilaatikon lesti tehdään kahdesta yhteenliimatusta 20 mm ja 9 mm vanerista, jolla saadaan kölilaatikon sisään leveyttä. Käytännössä kölilaatikosta tulee väljä, mutta pohjan noin 20 mm aukko ja aukkoon tuleva tiivistysnauha sekä kölilaatikon yläreunan aukko ja siihen liimattavat "karvanauhat" tiivistävät 29 mm paksun kölilaatikon 20 mm kölille [toivottavasti] sopivaksi.

Yläkuvassa "karvanauhaa", jossa toinen puoli on liimapinta.Tätä on yleensä käytetty pistokölien aukon tiivistämiseen. Myynti: www.sailboats.co.uk, löytyy hakusanalla "slot strip".

Aiheesta lisää seuraavissa kirjoituksissa ...

Kölittää

2011-03-10T23:20:00.003+02:00

Runko alkaa olla siinä mallissa että köliä täytyy tosissaan miettiä. Pistoköli olisi helppo, mutta jotenkin se ei sovi purjekanoottiin kun tavoitellaan reittejä joihin ei esimerkiksi purjeveneillä ole asiaa. Taittokölin heikkouksia ovat monimutkaisempi rakenne, köliaukon kautta mahdollisesti sisään "pulppuava" vesi ja tilan tarve muutenkin pienessä sitlootassa.

Toteutusajatuksia on useita, joten saattaa olla että lopputuloksena meillä on monta purjekanoottia monella erilaisella kölillä - mutta se ei haittaa kunhan kaikki rakentajat löytävät tarkoituksenmukaisen tavan 'kölittää' aluksessa. Ohessa eräs ajatus kölistä pystyssä ja makuullaa. Seuraavaksi tuohon mietitään kölilaatikkoa ..

Köli, United States Patent US5503097

2011-03-09T23:34:00.001+02:00

Patentoituja kölejä:
http://www.freepatentsonline.com/5503097.pdf

http://www.freepatentsonline.com/2466006.pdf

Tässä vähän samaa ideaa:
http://messing-about.com/forums/index.php?/topic/3888-traditional-centerboard-and-case-part-one-of-the-board/

Kannen lestin hiomista

2011-02-24T22:46:00.003+02:00

Tänään hiottiin kantta karkeudella 320 - 400. Kittiäkin meni, mutta vain vajaa teelusikallinen. Hiominen tuntuu mukavammalta kun tietää että seuraavana vuorossa EI ole rankka kittaus.

Blogia päivittäessä hoksasin ajan kulkeneen nopeasti - kannen lestiä alettiin tehdä reilusti yli vuosi sitten. Toki välissä on ollut taukoja eri syistä ja kesällä ei rakennettu. Ollaan me sitkeitä kun ei luovuteta :-)

Peräsinkotelo

2011-02-24T22:34:00.000+02:00

Venemessuilla oli koottava purjevene, jossa oli simppeli peräsinkotelo. Tämä voisi sopia purjekanoottiinkin.

Lunnen pistoköli

2011-02-21T23:11:00.002+02:00

Lunnen sivuilla oli mielenkiintoinen ratkaisu "taittuvaksi pistoköliksi" - vai miten tuota pitäisi kuvailla. Pohjan köliaukko on normaalia pienempi ja kölilaatikko ei vie tilaa sitlootasta. Maston täytyy ilmeisesti seisät kannella, sillä muuten kölille ei ole tarpeeksi tilaa ts. systeemi ei toimi vapaasti seisovan maston kanssa.

Solway Dory's

2011-02-06T23:22:00.003+02:00

Solway Doryn Facebook sivuilla oli kuvia mielenkiintoisesta taittuvasta pistokölistä. Tiettävästi ainoa heikkous on se, että kun köli on taittunut esimerkiksi matalan rannan vuoksi, sitä ei saa ylös tai alas kuin riittävän syvässä vedessä tai kallistamalla kanootin runkoa rannassa.

Solway Dory: "When you run into an obstruction, the board pivots in the case and folds up under the canoe. A shock cord holds the board verticle in its case whilst sailing, but allows it to pivot if it hits something, pulling it back upright after . This is preferable than a centreboard as there is no long slot in the bottom of the canoe and no long case taking up valuable room inside the cockpit. It does take a long time to fit the case and make the board though so it is an expensive alternative to the leeboard"

Kittiä ja hiontaa

2011-01-13T21:45:00.000+02:00

Kantta taas tullut hiottua ja kitattua.

Ruiskukitin jälkeistä hiontaa

2011-01-02T21:35:00.001+02:00

Ruiskukitattua pintaa oli todella helppo hioa karkeudella X00. Parannettavia kohtia kuitenkin löytyy edelleen - Yksi heikompi kohta avattiin ja kitattiin uudelleen supersoftilla. Sen lisäksi kitattiin useita pienempiä kohtia.

Ruiskukittiä pintaan

2010-12-09T22:03:00.004+02:00

Kansi ruiskutettiin Soudal Spray Fillerillä, joka on polyesteripohjainen ja kaksikomponenttinen ruiskukitti. Tällä tavaralla pienet epätasaisuudet pitäisi piiloutua hyvinkin - se nähdään seuraavalla kerralla kun päästään taas hiontahommiin.

Ruiskutus tehtiin Bilteman "ammattikäyttöön" tarkoitetulla maaliruiskulla (29,90€), johon piti hankkia suuremmalla aukolla varustettu suutin. Spray Fillerin ohjeissa taisi olla, että ruiskun suuttimen koon pitäisi olla 2,4 mm. Biltemasta ostettin ruiskun lisäksi suurin 2,2 mm suutin. Ostos meni hiukka peffalleen kun suutinta paikalleen viritellessä huomattiin yhteensopimattomuus - epähuomiossa (joku voisi syyttää huolimattomuudesta, minä syytän Biltemaa huonoista merkinnoistä) tuli ostettua väärän ruiskun suutin.

Ruiskun valintaperusteena oli alunperin (hinta ja) yläpuolinen maalisäiliö. Nettikirjoitusten mukaan se on käyttökelpoisampi, koska yläsäiliötä voi tarvittaessa täyttää pienelläkin maalimäärällä.

Ruiskussa oli mukana 1,4 mm suutin, joten sillä mentiin kun lisävarusteena hankittu suurempi suutin ei ruiskuumme sopinut - ja hyvin toimi.

Ruiskukittauksen jälkeen näytti, että lopputuloksesta tulee hyvä. Kuvia ei valitettavasti ole tarjolla, kun kameran akusta sattumoisiin loppui virta.

Kittaamista ja hiomista

2010-11-28T21:48:00.000+02:00

Kannen lestiä on taas hiottu ja kitattu parin kerran verran. Kitattavat kohdat ovat niin pieniä, että kittiä menee lusikallinen tai pari kerrallaan. Kuitenkin, vaikka kuinka kitataan niin aina löytyy uusia korjattavia kohtia.

Hiontaa ja hiontamaalia

2010-11-11T23:35:00.001+02:00

Taas on kerta hiottu ja tänään vedettiin uudelleen hiontamaali pintaan. Tällä kertaa oli käytössä vaaleampi harmaan sävy - pienet pintavirheet näkyvät paremmin kuin tummassa värissä.

Harmaata pintaan

2010-10-22T18:57:00.000+03:00

Kannen lesti maalattiin harmaalla maalilla, jotta saatiin käsitys tähän mennessä tehdyn työn laadusta. Hyvältä näytti.

Kittiä ja hiontaa

2010-10-14T21:35:00.000+03:00

Taas tuli kitattu ja hiottua. Nyt on käytössä taas uusi kittimerkki - Thikso-Soft Tarjoustalosta. Taisi olla edullisempaa kuin aikaisemmin käytetyt.

Hiontaa

2010-10-03T22:10:00.000+03:00

Lestiä hiottiin torstaina pari henkilötyötuntia. Kulmat ja kansiluukkujen paikat vaativat vielä reilusti hiottavaa. Kittiäkin tarvitaan, mutta vähäisen pinta-alan vuoksi ei kovinkaan paljon.

Muutto uuteen rakennuspaikkaan

2010-09-30T22:47:00.002+03:00

Kesä on ohi ja projekti piti saada autokatoksesta neljän seinän sisälle. Onneksi saatiin käyttöön tilat erään yrityksen nurkista.

Kuva: Lesti on ajettu sisään uuteen rakennuspaikkaan

Kuva: Työpiste oli yläkerrassa, jonne lesti/runko piti kantaa

Kuva: Kulkureitti oli jossain määrin hankala viisimetriselle rungolle

Kuva: Vasemmalla puolella on rungon muotti, jossa makaa valmis runko.

Kittausta

2010-09-25T16:59:00.002+03:00

Kansiluukkujen paikkoja ja laipioita tuli kitattua parin satsin verran. U-Polin kittipurkki vetelee viimeisiään joten täytyy käydä ostoksilla ensiviikolla. Kannen lestiin on mennyt kittiä noin 4 litraa.

Hionta jatkuu

2010-09-19T22:56:00.002+03:00

Tänään meni pari tuntia pääasiassa laipioiden ja kansiluukkujen paikan hionnassa. Kulmia on monta, joten Deuzerin (Hong Kong) 10 euron kärkihiomakone osoittautui käyttökelpoiseksi. Valitettavasti kärkihiomakoneen pölynimuriliitäntä on niin iso, että se ei mahtunut kiinni pölynimuriin kiinni - sittemmin lähes pölyttömään työskentelyyn tottuneelle tämä otti suunnattomasti päähän. Ellipsin muoto ei ole kaikkein helpoimpia hioa. Ahtaimmissa paikoissa raspiroopellekin olisi ollut käyttöä, mutta se ei tähän hätään ollut käytettävissä.

Laipiot alkavat näyttämään hyvältä, mutta kansiluukkujen paikoissa riittää vielä kitattavaa ja hiottavaa.

Hiontaa ja kittausta

2010-09-18T22:46:00.001+03:00

Tänään tuli hiottua kansi loppuun. Aikaa meni noin tunti. Lähes kaikki isot pinnat alkavat olla nyt hyvässä kunnossa, joten oli aika mennä yksityiskohtiin. Pienet kolot tuli kitattua kevyesti. Jotta ne kittausvaiheessa löytyvät nopeasti, ennen kuin kitti jämähtää käsiin, ne tuli merkattua punaisella tussilla. Kansiluukkujen kohdat, nurkat ja etulaipio tuli kitattua vielä tukevasti kahden mällin verran. Etulaipion pyöreä muoto on sen verran haastava että sen kanssa voi mennä vielä tovi. Jatkuu hionnalla ...

Hiontaa

2010-09-17T22:27:00.001+03:00

Perjantai illan ratoksi hiuontaa noin tunti. Tasohiomakoneena on ollut Boschin 250 AE.

Kannen lestin hiontaa

2010-09-16T21:51:00.001+03:00

Edelliskerran kittauksia tuli hiottua noin reilun tunnin. Siinä ajassa sai hiottua vain noin puolet kannesta, mutta lopputulos alkaa nyt näyttää hyvältä. Kannen lesti näyttää aivan samalta kuin kevään kuvissa, mutta käsin kosketeltaessa huomaa selkeän ero pinnan tasaisuudessa. Hionta jatkuu seuraavlla kerralla ...

Kittausta

2010-09-14T21:51:00.001+03:00

U-Pol Extra osoittautui oikein hyväksi kitiksi. Tasaista jälkeä tulee helposti ja kitti jää hyvin pintaan kiinni. Taitaa olla jopa notkeampaa kuin Dinitrol, joten se on helpompi levittää vaikka tekniikka ei olisikaan hallussa.

Kertakäyttölautasten käyttö lisäsi "kittausmukavuutta". Samoin, käytössä oli useampia kumilastoja ja sisäkulmien pyöristämiseen oma laatoittajille tarkoitettu pieni kumilasta.
Kittiä meni 1,1 litran tölkistä yli puolet, vaikka kyseessä olkin vain pienten kolojen paikkausta. Tosin, sitlootan sisäkulmien pyöristämiseen meni aika paljon tavaraa. Seuraavalla kerralla päästää taas hiomaan.

Kuvia ei ole nyt tarjolla - kamera on jossain hukassa.

Saako kitistä

2010-09-13T22:15:00.004+03:00

Dinitrolin kitin saanti hankaloitui kun Motonet lopetti sen myymisen, tai ainakaan sitä ei enään myymälöistä ja nettikaupasta löydä. Tuli otettua kokeeksi, kun muutakaan ei oikein ollut tarjolla Motonetin myymää U-Pol Extraa (18,90 eur/1.1 litraa), jonka pitäisi "soveltua" tarkoitukseen. Saas nähdä ...

Hiontaa

2010-09-12T21:09:00.000+03:00

Puolisen tuntia hiontaa. Kantta olisi pitänyt kitata, mutta kitti on loppu joten täytyi keskeyttää. Huomenna täytyy mennä kittikauppaan.

Imuri käyttöön

2010-09-11T22:06:00.005+03:00

Tänään tuli kitattua kannen lestin pieniä koloja. Kitin sekoittamiseen tarvittavista alustoista on aina pulaa, mutta nyt tuli keksittyä aika käyttökelpoinen tapa: Otetaan useampi kertakäyttölautanen ja tehdään kitti päälimmäiselle lautaselle. Kittaamisen jälkeen lautanen roskiin ja seuraava lautanen seuraavan kittisatsin sekoittamiseen. Näin on aina käytössä pudas alusta eikä edellisen kerran jämiä tarvitse puhdistaa. Yksinään lautanen on liian "löysä", mutta nipussa lautanen on tarpeeksi jäykkä.

Kittiä meni noin 700 grammaa, joten tähän mennessä kittiä on tainnut mennä noin 3 kg pelkästään kannen lestiin. Merkittävä osa kitistä on tietenkin ylimääräistä, joka täytyy hioa pois ...

Pölynimurikokeilun innoittamana tule haettua Bauhauksesta pölynimuri, jossa on liitäntä sähkölaitteille. Tarjolla oli muutama samanhintainen vaihtoehto, mutta kohdistui alun perin pari kymppiä suunniteltua kalliimpaan Kärcher 3.500 malliin. Biltema, Class Ohlson, Valintatalo ja Bauhaus myyvät kaikkia samankaltaisia n. 75 euron pölynimureita sähkölaiteliitännällä, mutta Kärcherin noin 100 euron vekottimen etuna on parempilaatuinen (kestävämpi?) letkun liitäntä ja ennenkaikkea imuletku on 4 metriä pitkä. Pitkä letku mahdollistaa suuremman liikkumatilan. Halvemmissa imureissa letku on vain n. 1,5-2m. Imurin lisäksi tuli hankittua jatkojohto, jotta tasohiomakoneen lyhyt johto ei muodostuisi työskentelyn rajoitukseksi.

Pölynimurin töpseli seinään ja tasohiomakone kiinni pölynimuriin. Kun hiomakoneen laittaa päälle niin pölynimuri käynnistyy, ja kun tasohiomakoneen samuttaa niin 5 sekunnin kuluttua sammuu pölynimuri - käyttömukavuus on nyt huipussaan. Tuli hiottua karkeudella 60. Sillä lähtee kitin pahimmat epätasaisuudet hyvin pois, mutta sen kanssa saa olla myös varovainen jotta ei tule hiottua liikaa. Hionta jatkuu seuraavalla kerralla ...

Lähes pölytöntä hiontaa

2010-09-09T22:12:00.002+03:00

Jokunen viikko sitten Bauhausissa pisti silmaan "edullinen" kuiva-/märkäimuri, jossa oli työkaluliitäntä. Siitä se sitten tuli mieleen testata tavallisen pölynimurin liittämistä hiomakoneeseen. Testausta helpotti varastosta löytynyt jonkin laitteen mukana tullut sovitin pölynimurin "pistooliin". Vaikka liitos ei ollut kovin tiukka, letku pysyi hyvin hiomakoneessa ilman sen kummempaa kiristämistä täi teippaamista.

Ensin pölynimuri, ja sitten hiomakone päälle. Hiomakoneen ääni oli niin kova, että pölynimurin päälläoloa ei olisi huomannut ilman pölynkatoamista letkuun. Hetkittäin tuntui siltä, että hiomakoneessa on jotain vikaa, koska aikaisemmin ympäriinsä levynnyt pöly oli hävinnyt - eikö se hiomakone hiokaan! Kesällä ulkona tapahtunut hionta oli niin sottaista, että epäilin hionnan jatkuvan naapurin ikkunan pesulla - nyt autokatoksessa tapahtunut hionta oli niin puhdasta, että vieressä ollut auto oli hionnan jälkeen puhdas, katoksen lattia oli puhdas ja vaatteita ei tarvinnut laittaa pesuun. Sen lisäksi hionnan etenemistä oli helppo seurata, koska pinta puhdistui hionnan aikana automaattisesti. Pölynimurista oli yksi yllättäväkin hyöty. Syysillassa viilennyt autokatos alkoi lämmitä pölynimurin puhaltaessa lämmintä ilmaa. Jatkuvassa käytössä esierottelijan käyttö olisi varmasti järkevää, jos hiontaan käyttää tavallista pölynimuria.

Tätä projektia on tehty noin kolme talvea. Pääosa ajasta on mennyt hiontaaan. Miksi ihmeessä tämä pölyn imeminen tuli kokeiltua vasta nyt :-} Täytyy käydä uudelleen katselemassa niin pölynimureita.

Kohta se [hiominen?] taas alkaa

2010-09-08T22:00:00.000+03:00

Niinkuin muinakin vuosina, kesä keskeyttää rakennusprojektin vaikka kuinka haluaisi edistää työn etenemistä. Käytännössä kantta on hiottu kesän aikana vain muutaman kerran, joten kohta se hiominen taas alkaa. Alkuperäisestä aikataulusta on taas lipsuttu, mutta ei anneta sen haitata - aikataulut ovat vain itse itsellemme asetettua, joten meillä on mahdollisuus myös niiden muuttamiseen.

Kannen lestin kittausta supersoftilla

2010-05-20T22:49:00.002+03:00

Kanteen on vedetty tukeva kerros 'helposti hiottavaa' (sellaista ei olekaan) kittiä. Homma jäi vielä hiukan kesken. Toukokuun 3. viikon helteet ja kevät eivät edistä projektia - tuppaa olemaan kaikkea muutakin menoa.

Kannen lestin hiomista

2010-05-13T00:48:00.004+03:00

Lestiä tuli hiottua pari tuntia .. hiukka tylsää hommaa mutta onneksi kevätaurinko lämmitti hyvin ja töitä pystyi tekemään ulkona.

Kittaamista

2010-05-06T22:38:00.004+03:00

Lasikuitukankaan jälkeen kannen pinta tuntuu kohtuullisen tasaiselta, mutta tasoitettavaa on vielä paljon. Ensin leikattiin saksilla ylimääräiset kangasreunat pois. Sen jälkeen lasikuitukankaasta leikattiin pois kohdat, joissa oli ilmakuplan muodostama patti. Sen jälkeen kuplien kohdat kitattiin kerran ja kansi kitattiin kauttaaltaan Scanpoolin valkoisella kitillä.

Lasikuitukerros lestiin

2010-04-28T21:57:00.004+03:00

Lesti verhoiltiin ohuella lasikuitukankaalla (taisi olla 100 g/m2) joka kyllästettiin noin kahden litran annoksella polyesteria. Periaatteessa homma oli helppoa; ensin pinta verhoiltiin kauttaaltaan lasikuitukankaalla, vaikeammat alueet tehtiin omista paloistaan. Tämän jälkeen kankaan pintaan siveltiin pensselillä polyesterihartsi. Etenkin kansiluukkujen alue osoittautui hankalaksi, koska alueella on paljon tiukkoja erisuuntaisia mutkia. Ilmakuplia, jotka oli hankala poistaa, syntyi herkästi kankaan alle. Kuplat sai helpoiten pois kun kankaaseen leikkasi saksilla reilusti viiltoa.

Hartsimaalausta

2010-04-25T22:52:00.003+03:00

Istuinkaukalon nurkkia kitattiin ja kannen pintaa viimeisteltiin kauttaaltaan ennen seuraavaa työvaihetta. Kannen pintaan siveltiin polyesterihartsikerros (kulutus n. 1.2 l, kovettajaa 2 %) sitomaan uretaanin pinnassa pyörivää pölyä ja kovettamaan pehmeää pintaa. Seuraavaksi kanteen laitettava ohut lasikuitukangaskin pitäisi olla helpompi laminoida polyesterihartsin kovettamaan pintaan.

Keskiviikkokerho kokoontuu

2010-04-22T21:36:00.006+03:00

"Keskiviikkokerhon kokoontuessa Korsossa kanootti kaunistuu kerta kerralta. Kun kesä koittaa kokka kohisee. Kevät kehittyy: kukat kasvavat, kohtako kukkivat?"(Copyright Satu 2010)

Keskiviikkokerho kiittää kovasti!

Taas on pari kertaa tehty töitä

2010-04-21T22:00:00.007+03:00

Taas on tehty pari iltaa töitä. Kantta on kitattu ja viimeistelty, kansiluukkujen vedenpoistoaukkoja tuunattu ja kannen kiinnityslaippoja on viritelty.

Kannen yhdistäminen rungon partaaseen on helppo, sillä runkoon tulee noin 1,5 cm leveätlaipat, joiden päälle kansi liimataan. Pohja on hiukan haastavampi [kokemuksen puutteen vuoksi]. Tarkoituksena on, että kannen pohjapuolella on noin 4 cm leveät "liimauslaipat". Tekniikka on yleisesti käytössä jollissa ja pienissä purkkareissa, mutta meille käytännön toteutustapa on täysin vieras.

Laipat tehdään meidän menetelmällä seuraavasti: rakennusalustana toimivan rungon pohjaan laitettiin teippiä suojaksi, 3 mm uretaanilevystä leikataan 4 cm leveät suikaleet, suikaleiden reunat pyöristetään hiukan ja liimataan kontaktiliimalla pohjaan.

Kontaktiliimana käytetään Bison Tix liimaa, joka on hyytelömäisenä helposti levitettävää.

Pientä edistystä

2010-04-07T22:01:00.003+03:00

Pieniä mutta isoja edistysaskelia. Reunat on kertaalleen leikattu ja hiottu noin 15 asteen kulmaan, istuinkaukalon sisäreuna on toiselta puolelta muotoiltu uusiksi pyöristetty oikeaan mutta ei lopulliseen muotoon, etukannen muotovirheitä on korjattu, ja niin edelleen.

Uretaania pintaan

2010-04-04T22:16:00.003+03:00

Kannen (lestin) pintaa tasoitettiin ja 3 mm uretaanilevystä leikattiin reunoihin tasaiset palat. Tällä menetelmällä me saadaan pinta kertaheitolla tasaisemmaksi. Tekniikan heikkoutena on hinta, 3 mm uretaanilevy ei ole halpaa.

Kansi kipsissä

2010-03-24T21:33:00.004+02:00

Kannen hiontaa jatkettiin. Kansiluukkujen kohdalla tehtiin "vedenpoistokanaalit". Kantta oli aikaisemmin "kitattu" kipsillä, mutta tasaiseksi hiominen osoittautui hankalaksi kun hiottavassa pinnassa oli sekaisin pehmeää uretaania ja kovaa kipsiä. Niinpä illan päätteeksi osaan kannesta levitettiin ohut kipsikerros tasoitteeksi. Seuraavalla kerralla kipsikerros hiotaan kevyesti.

Kansi alkaa olla muodossaan

2010-03-17T22:18:00.004+02:00

Kannen muotoilu on ollut varsin hidas työvaihe. Helpointa olisi ollut tehdä tasainen kansi, mutta se näyttää tylsältä. Villeimpiä haaveita on taasen turha edes yrittää toteuttaa käytössä olevilla menetelmillä (=käsityö).

Joka tapauksessa, kansi alkaa vihdoinkin saada oikeat muotonsa. Tästä alkaa taas se kittaaminen ja hiominen ..

Keula uusiksi

2010-03-11T22:17:00.006+02:00

Keulakansi oli tehty useammasta palasta, joka työstämisen yhteydessä hajosi etenkin kun uretaanilevyä oli ohuelta. Koska edessä oli potentiaalisesti kova kittaaminen ja hiominen, oli helpompi ratkaisu tehdä etukansi uusiksi yhtenäisestä uretaanilevystä. Työaika joka käytettiin ensimmäiseen harjoituksen, ei aivan hukkaan mennyt. Nyt oli helpompi hahmottaa minkälainen kannesta pitäisi tulla, kun sen oli jo aikaimmin kerran nähnyt. Näin ollen keulakannesta tehtiin matalampi (kuvassa muotoilu vielä erittäin keskeneräinen).

Takakanteen otettiin hiukan mallia koskareista. Lopptulos on toki aivan erilainen. Purjekanootin takakansi on pari hehtaaria isompi kuin koskarissa.

Kipsiä pintaan, tai sitten ei

2010-03-08T13:20:00.002+02:00

Uretaanipinnan tasoittaminen kipsillä on eräs mielenkiintoinen vaihtoehto. Auton tuunajat tuntevat menetelmän paremmin ... tässä hyvä artikkeli aiheesta.

http://www.rollover-tuning.com/source/lasikuitu.htm

Takakansi

2010-03-07T21:13:00.005+02:00

Taas on tullut katsottua koskareita sillä silmällä .. Wavesportin takakansi on kuin ilmetty purjekanootin kansi ..

Inspiraation lähteitä

2010-03-01T22:23:00.009+02:00

Purjekanootin kansien muotoilu on varsin haastavaa puuhaa, etenkin harrastajalle jolla ei ole minkäänlaisia lahjoja muotoilijana, saatikka kokemusta muotoilijana. Kaikki esimerkit ja inspiraation lähteet on hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasta. Tässä projektissa syntyvä purjekanootti on ensimmäinen maailmassa laatuaan, joten kopioimiseen on vaikea syyllistyä.

Purjekanootin takakansi on omalla tavallaan haastava, se on leveä, sen pitäisi olla kansiluukusta huolimatta tasainen tai muuten vähän peräsinpinnan toimintaa haittaava, ja sen täytyy kaventua perää kohti voimakkaasti.

Oheiset kuvat Jacksonin koskikajakista osoittavat, kuinka voimakkaita muotoja kajakissa voi olla, ilman että se vaikuttaa 'epänormaalilta'. Jacksonin perä on aika lailla erilainen kuin kanootin perä, mutta siinä on paljon samaa tavoitteidemme kanssa.

Kannen muotoilua

2010-02-24T22:39:00.007+02:00

Tulevaisuuden kannalta nyt on varmasti yksi merkittävimmistä kannen työstämisen vaiheista Uretaanimöhkäleistä yritetään nyt muotoilla käytännöllinen kansi, jossa silmä lepää. Ei oo helppoo! Paperille tehdyt suunnitelmat voi nyt heittää nurkkaan ja työstää kantta silmämääräisesti. Etukansi on laskenut niin paljon, että kansiluukuun upottamisessa on haasteita. Vastaavasti etukannen korkeuden laskiessa tulee tarvetta laskea takakantta, jotta kokonaisuus säilyy sopusuhtaisena.

Stanleyn "raspi" on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi uretaani työstämiseen. Myös pitkä vanerinen lankku, johon on nidottu hiomaparia (karkeus 40) on osoittautunut käytännölliseksi.

Uretaanileikkuri

2010-02-21T21:34:00.005+02:00

Kansiluukkujen aukkojen viisteen tekemiseen on nyt kehitetty uretaanileikkuri. Lienee ensimmäinen maailmassa tähän tarkoitukseen tehty ....

Uretaanin jyrsimistä

2010-02-17T22:01:00.005+02:00

Kansiin ajettiin kansiluukkujen aukot yläjyrsimellä. Takakannessa aukko on aika lailla lopullinen syvyytensä puolesta. Keulassa aukko tietty kohdallaan, mutta lopullinen syvyys kehittyy kannen muotoutuessa. Onneksi uretaani on niin helppo työstää. Nyt on niin helppo työstää kantta liikaa, mutta korjaaminenkin onnistuu kohtuullisen helposti liimalla ja uretaanisuikaleilla. Työstäminen muistuttaa välillä lumiveistoksen tekoa, ja sitä taiteellista silmää juuri nyt kaivataankin ...

Runko #4

2010-02-12T22:52:00.003+02:00

Jotta tämä ei ole pelkkää kannen rakentamista, on syntynyt myös uusi runko. (Valkoisessa rungossa heijastelevat 'rypyt' ovat vettä, jota käytettiin rungon irrtoituksessa)

Laipioita rakentamassa

2010-02-10T21:45:00.007+02:00

Etulaipio syntyi uretaanista leikatuista kaarista, jotka liimattiin kasaan. Takalaipio oli valmis jo edellisestä kerrasta, mutta nyt se liitettiin takakanteen täytepaloilla. Takakannen reuna leikattiin partaan tasolle.

Kulmien hiominen tasaisen pyöreiksi on ollut yksi haaste tarkoitukseen sopivan työkalun puuttuessa. Hiomiseen syntyi uusi innovaatio, jota et voi ostaa mistään rautakaupasta - taivutettu metallilevy, johon on hitsattu käsituet. Hiomapaperi on liimattu levyyn kiinni.

Kannen ja perän hahmottelua paperilla

2010-02-04T22:37:00.002+02:00

Voisko se etu- ja takakannen muoto olla jotain vähän sinne päin ..

Partaan ja laipioiden tekoa

2010-02-03T22:58:00.007+02:00

Jälkeä syntyy kun käsiä on enemmän. Tänään illassa tehtiin noin 15 miestyötuntia neljän hengen voimin ja se myös näkyi.

Sivukellukkeet/partaat saivat uretaanista kannet, joten ne ovat muotoilua vailla.

Etu- ja takakanteen liimattiin vielä yksi kerros 30 mm paksua uretaanilevyä, joten ne ovat valmiina muotoiltavaksi.

Takalaipioon haettiin ulkonäköä ja käytännöllisyyttä asentamalla laipio kevyelle kaarella noin 20 asteen kulmaan. Näin laipion pitäisi toimia mukavana selkänojana esimerkiksi taukojen aikana.

Etulaipioon haluttiin voimakkaampaa muotoa, johon erinäisten kokeilun jälkeen löytyikin ratkaisu 70-luvun Solifer-mopon lokasuojasta. Lokasuojan kaari sopi hyvin etulaipion muodoksi. Uretaanilevyistä leikattiin kaaria, joista rakennetaan laipio pinoamalla ja liimaamalla. Etulaipion tekoa jatketaan seuraavalla kerralla.

Lestiin muotoutuu sitlooda

2010-01-27T22:53:00.014+02:00

Lestiin tehtiin sitloodaa (tarkasti ottaen tämä ei taida olla sitlooda (istuinkaukalo)). Sisäpuolelle taivutettiin 30 mm uretaanilevyt jotka liimattiin kuumaliimalla paikalleen. Sitloodan etu- ja takapäässä ovat tilapäiset laipiot. Niiden avulla saatiin molemmat puoliskot samaan kulmaan.

Partaat (sivukannet) muodostavat kellukkeet, joiden pitäisi olla tilavuudeltaan niin suuret, että kanootin kaatuessa ja takaisiin sisään noustessa sisään ei juurikaan jää vettä . Mitoitus on tehty pitkälti kesällä 2009 valmistuneiden protojen perusteella ns. perstuntumalla. Protoissa sitlooda oli suorakaiteen muotoinen - nyt sisälaidat noudattelevat kanootin muotoja. Periaatteessa kelluttavan osan määrä on myös kasvanut. Kuitenkin vasta vesillä näemme kuinka kaatuneeseen kanoottiin nousu 'haukkaa' vettä sisään.

Vielä kansiluukuista

2010-01-21T22:11:00.006+02:00

Kansiluukut ovat tässä vaiheessa ajankohtainen aihe ja haaste, koska niitä varten täytyy lestiin tehdä omat paikat. Harmittavaa on, että luukuissa täytyy ottaa pohjaksi jonkin valmistajan malli, jolle kansi tehdään. Onneksi kilpailijoiden mallit ovat hyvin lähellä samaa kokoa, joten eri valmistajien kansiluukkujen käyttäminen "voi" olla mahdollista hyvällä tuurilla ja pienellä ennakoinnilla tässä vaiheessa. Lisäksi itse tehdyt neopreeniset ja lasikuituiset kannet eivät ole missään vaiheessa pois suljettuja.

Aivan perään voisi sopia Kajaksportin (www.kajasport.com) halkaisijaltaan 10 cm luukku (kuvassa kajakissa oleva kranssi). Tämä luukku on tarpeen jos peräsimen kiinnityksessä on ongelmia.

Kuumaa liimaa

2010-01-21T21:54:00.005+02:00

Pakko laittaa muutama sana aikaisemmin mainitusta kuumaliimasta, jos ei muuten niin myöhemmin tapahtuvaa unohtamista välttääksemme. Uretaanilevyjen liimaamiseen ja monessa muussakin paikassa käytettiin liimana Bilteman (www.biltema.fi) 'sulatettavia liimapuikkoja' (hinta 4,99 €/paketti), jotka ovat muoville tarkoitettu. Työn etenemisen kannalta oli mahtavaa, että kuumaliimaa voi käyttää hyvin kylmässä (noin + 10 C) autotallissa, jolloin lähes kaikki muut liimat ovat käyttökelvottomia.

Liimapistooleissakin on näköjään hiukan eroa - ja tehot ratkaisevat tässäkin. Bilteman 60W (kuvassa valkoinen/vihreä) ja 80 W (musta/oranssi) mallit olivat käyttökelpoisia. Tehokkaampi malli sulattaa liiman nopeamman ja tekee siitä juoksevampaa. Liimapistoolit eivät ole hinnalla pilattu (hinnat 6,99€ ja 10,99€)

Sivukellukkeiden rakentamista

2010-01-21T19:45:00.003+02:00

Kansi muodostuu etu- ja takakansista, jotka liittyvät yhteen sivukansien avulla. Sivukannet muodostavat pontoonit, jotka tekevät purjekanootista turvallisen kaatumisen sattuessa. Sivukansia varten laitoihin taivutettiin 20x20mm rimat, joiden päälle tullaan liimaamaan 30 mm paksut uretaanilevyt.

Etukantta varten liimattiin pari kerrosta 30 paksua uretaanilevyä.

Kannen rakentamista

2010-01-14T08:09:00.004+02:00

Projekti edistyi silmin nähden kun rungon päälle tehtiin polyuretaanilevyista kansirakenteita. Rungon sisään/päälle laitettiin ensin muutama poikkirima tukirakenteiksi ja uretaanisuikale sisäreunoihin. Tukirakenteiden päälle laitettiin kerros 30 mm paksua uretaanilevyä, joka kiinnitettiin kuumaliimalla. Tässä vaiheessa levyt muodostavat tasaisen kannen, mutta 'seuraavissa jaksoissa' on tarkoitus kasvattaa uretaanikerroksia jotta saadaan tehtyä tarvittava kannen pyöreys ja kansiluukkujen upotus. Uretaanilevy on helppo ja lämmin materiaali työstää. Yhdessä illassa saatiin paljon näkyvää aikaan, kiitos riittävän talkootyövoiman.

Mittojen päivitystä

2010-01-11T22:43:00.006+02:00

Aikaisemmin tehtyä mittapiirrosta tuli hiukan päivitettyä - eikä tämäkään ole viimeinen versio.

Kansiluukut

2010-01-09T00:52:00.005+02:00

Tuli haettua lestin tekoa varten Welhonpesästä (www.welhonpesa.fi) KajakSportin (www.kajaksport.com) ovaalinmuotoinen kansiluukku. Kuminen kansiluukku on kaunis kuin Nokian kumisaapas ja vesitiivis. Tässä vaiheessa oli tärkeintä hankkia luukun kaulus, jolla ja jolle voidaan mallata kanteen asennuspaikka.

Loppiastalkoot

2010-01-06T21:26:00.005+02:00

Loppiaisena projekti edistyi merkittävästi. Pukkia tuettiin entisestään ja pukin avulla runko puristettiin oikeaan leveyteensä. Vaikka runko on muotista syntyessään oikean kokoinen, ilman jäykistäviä reunoja runko 'lerpsahtaa' leveämmäksi kuin sen on tarkoitus olla. Runkoa puristaessa ilmeni aikaisemmin tehty pieni virhe, joka tosin oli ennakoitavissa - aikaisemmin liimatut poikkipuut olivat liian pitkiä, joten partaan muoto vääristyi rungon ollessa keskikohdaltaan oikean levyinen (92 cm). Poikkipuista katkaistiin noin 5 cm pala ja ne yhdistettiin vaneripalan avulla uudelleen, mutta aikaisempaa lyhyempinä.

30 mm paksusta uretaanilevystä leikattiin 20 mm leveitä suikaleita, jotka kiinnitettiin kuumaliimalla puisiin parraslistoihin. Uretaanilevy on kodinrakentajille tuttua Sauna-Satua, josta oli poistettua alumiinipinta. Tiettävästi tämä on halvinta uretaanilevyä saatavilla(?).

Raunalistan asennusta vuoden lopuksi

2010-01-05T22:48:00.005+02:00

Rungossa olevaan reunalaippaan (partaaseen) ruuvattiin 20 x 20 mm rima. Ennen asennusta rimaan jyrsittiin ura, jotta partaan yläpinta on riman yläpinnan kanssa samalla tasolla. Rima ruuvattiin (ruuvien väli n. 25 cm) rungon sisäpuolelta kiinni.

Rima jäykistää runkoa ja muodostaa perusta kannen reunalla.

Pukin parantelua

2009-12-29T21:32:00.004+02:00

Kanootin runko laitettiin kiinni pukkiin ja pukkiin tehtiin tukipuut. Tukipuiden avulla runkoa voi ulkopuolelta painaa oikeaan leveyteen. Koska kannen keskiosa on avoin (muodostaa sitlootan), siihen ei voi poikkipuuta laittaa.

Pakkanen hyydyttää

2009-12-18T22:28:00.003+02:00

Tällä viikolla on pakkasta ollut 15-22 C. Tuusulanjärvi on tukevassa jäässä. Pakkanen hyydytti myös projektimme - ilta meni suunnittelun merkeissä.

Rungon lestin reunojen leikkausta

2009-12-09T23:08:00.003+02:00

Lestien, muottien kansien ja runkojen kanssa meinaan mennä hiukka sekaisin... No, tänään leikkasimme rälläkällä rungon lestistä reunalaipat, jotta saamme tehtyä partaat kannen lestiin. Kiitos pimeän illan, kirurgin suojavarustuksen ja erinomaisen valokuvaajamme, valokuvasta tuli hieno.

Tukien rakentamista

2009-12-02T22:31:00.004+02:00

Pitkästä aikaa työn tekeminen näkyi myös ulkoisesti. Runkoon liimattiin poikkipuut, joiden varaan kansirakennelmat tehdään. Runko toimii vai "alustana" kannen lestille - näin kannesta pitäisi tulla oikein kokoinen ts. runko ja kansi istuvat kuin kattilan kansi.

Pukki lestille

2009-11-19T09:28:00.003+02:00

Tehtiin siirrettävä pukki rungon lestiä varten. Kannen lesti tehdään rungon lestiä hyödyntäen, joten toivon mukaan lopputuloksenakin osat sopivat yhteen - kuin kattila ja sen kansi.

Työjärjestys on kutakuinkin seuraava:

viimeistellään pukki
valmistellaan rungon lesti kansilestin rakentamista varten
tehdään vanerista kannen tukirakenteet rungon lestiin
sahataan laipat pois rungon lestistä. Jäljelle jätetään noin 1,5 cm
tehdään kannen lestiin reunat
tehdään kannen lestiin "liimauslaipat" (täytyy selittää paremmin joskus)
tehdään uretaanilevystä kannen lesti vaneristen tukirakenteiden päälle
muotoillaan uretaanilevyjä ja hiotaan
hiomista
hiomista
tarpeen vaatiessa hiotaan lisää
laminoidaan lasikuitukangas uretaanilevyjen päälle
kittausta ja hiomista
kittausta ja hiomista
hiomista
hiomista
tarpeen vaatiessa hiotaan lisää
vahataan
tehdään tässä valmistuneesta kannen lestistä muotti

Kun edellä mainitut työvaiheet on saatu valmiiksi, on kevät.

Kansi

2009-11-12T22:33:00.003+02:00

Kannen lesti tehdään aikaisemmin tehtyyn runkoon (lestiin). Suunniteltiin tarvittavia tukirakenteita.

Melontakausi lopuillaan - aikaa rakentamiseen

2009-10-25T19:40:00.001+02:00

Syksy alkaa olla jo sen verran pitkällä että kesäiset harrastukset alkaa jäädä vähemmälle. Nyt alkaa kansimuotin rakentaminen ...

Kannen suunnittelua

2009-08-23T21:56:00.011+03:00

Ensimmäiset protot ovat nyt uineet ja talvella pitäisi tehdä kannen muotti. Vaatimuksia ja toiveita kannelle:

Kannen pitäisi olla yksiosainen ts. lähes koko kannen voi laminoida yhdellä kertaa, eikä useasta osasta. Käytännössä voi olla helpompi tehdä niin, että maston reikä sijaitsee omassa "konsolissa", joka tehdään omassa muotissa. Problematiikkaa on tullut mietittyä jo keväällä .. katso tästä..
Maston reiät yhden- ja kahden purjeen versiolle
Yksinkertainen mastonjalka. Maston kiinnitys jalkaan tai konsoliin kaatumisen varalta.
Istuimelle pitäisi olla paikka. Tämä on hankala, sillä melomisen kannalta istuimen pitäisi olla lähes keskellä, kun taas purjehtiessa reilusti taaempana. Tarttee varmaan siirrettävän istuimen. Jotta istuin olisi siirrettävä, pitäisi sitlootan olla tasalevyinen tai käyttää erillisiä kiinnikkeitä (jotka taasen veisivät tilaa ja nostaisivat painoa). Kilpasoutuveneissä istuin on pohjan kiskoissa - olisiko se yksi vaihtoehto ...
Keula- ja takakannella ovaalit kansiluukut. Ovaaleista on helpompi työntää pitkulaiset pötköt, kuten makuupussi ja teltta, sisään. Takakannen laipiossa voisi olla varaus pienellä päiväluukulle tai jos takakanne luukun voi korvata laipion isommalla luukulla.
Peräsimen kiinnitysten huoltamista varten takakannessa voisi olla varaus halkaisialtaan noin 12 cm kansiluukulle.
Sivukellukkeiden tarkastusluukut; tämä ei vaadi välttämättä mitään toimenpiteitä muotissa. Jos tarkastusluukut puuttuvat, niin kondenssivettä varten voisi olla koskareissa käytettävät kierrettävät vesitulpat.
Sivukannet on eristetty keulasta ja takaosasta pienillä laipioilla kelluttavuuden varmistamiseksi myös vuototapauksessa.
Kannen reunus (kannen liitos runkoon) auttaa vedestä ylös nousemisessa, jos kanootti kaatuu. Kansiköydet tai ulkonevat reunat.
Isonpurjeen skuuttamista varten varten tarvitsee skuutin pylpyrälle kiinnityspisteen.
Keulapurjeen skuuttaamista varten tarvitsee helojen kiinnityspaikat. Sivukannen tulisi jatkua samassa tasossa keulakannelle.
Olis kiva kun kompassille olisi kiinnityspaikka jossain konsolin seutuvilla.
Lastatun kanootin tavarat siirtyivät paikaltaan kaatumistestissä. Pitäisikö olla jotain kiinnikkeitä ..
Tartuntakahvat/-naru keulassa (ja perässä)
Takakannella kiilalukko tai vastaava peräsimen ylös vedintä varten.
Ohjauspinna olisi kiva saada kiinni ts. peräsin lukittua yhteen asentoon melomista varten.
Jalkaremmit reunalla roikkumista varten.
Paikka laidan yli ulottuvalle istuimelle. Tämä olisi varmaan vaihtoehto jalkaremmeille.
Juomapullon pidike :o)

Vaatimuksia ei loppujen lopuksi ole kovin paljon, mutta amatöörirakentajalle tarpeeksi näissäkin.

Kaatumistesti

2009-08-03T16:47:00.013+03:00

Turvallisuus vesillä on ollut projektin eräs tärkeimmistä tavoitteista. Se on ollut yksi syy kannelliseen kanoottiin, jossa on kiinteät sivukellukkeet jotka muodostavat samalla myös sivukannet. Kanootin kelluntaominaisudet selviävät käytännössä vain kokeilemalla - joten kanootti täytyi kaataa.

Ensimmäinen testi tehtiin ilman retkivarustusta. Kaatunut kanootti kelluu korkealla kyljellään, jopa niin korkealla, että kanootin kääntämiseksi ylhäällä olevaan partaaseen pitää kavuta perästä alkaen. Purjehtijat aiheuttama lisäpaino nousun yhteydessä ei juurikaan täytä kanoottia vedellä.

Retkeilyvarustuksessa kellukkeet eivät aivan riitä pitämään kanoottia tyhjänä. Sisään pääsee vettä joitakin kymmeniä litroja, jota sitäkin voi vielä pitää kohtuullisena määränä. Keulassa ja perässä oleva tila on niin suuri, että normaali retkivarustus saattaa liikkua paikaltaan ja aiheuttaa taipumusta kokonaan ylösalaisin kääntymiseen. Se lienee korjattavissa varusteiden tukemisella esim. telttapatjoilla tai ilmapusseilla.

Lisää vain vesi

2009-07-06T20:57:00.007+03:00

"Lopullisen" kansiratkaisun puuttuminen ei ole estänyt prototyyppien kehittelyä. Kasassa alkaa olla kolme purjehduskuntoista kanoottia, joista kaksi on tehty rungon välimuotista ja yksi lopullisesta muotista. Protojen kansiratkaisut ovat samat. Symmetrisen rungon ansiosta keula ja perä on tehty samasta muotista. Keulakannen ja takakannan väliin on istutettu sivukellukkeet, jotka samalla muodostavat partaan. Kannen ja sivukellukkeiden muotit on tehty 1,5 mm alumiinilevystä.

Kaikki protot on tehty ACA-luokan rikiä varten. Masto on tehty alumiinista, ja kahveli ja puomi puusta. Etukannessa ja takakannen laipiossa on kumiluukut retkivarusteiden pakkaamista varten.

Keltainen kannen väri on purjekanootissa (ja kajakissa) hieno väri, mutta myös ötökät ovat siitä kiinnostuneet - tuppaavat makoilemaan aurinkoisella kannella.

Rungon (=lestin) kastelu

2009-06-11T23:10:00.009+03:00

Purjekanootin runko on nyt kasteltu vedessä - mutta kastajaiset täytyy pitää varmaan erikseen, koska suunnittelija ja toteuttajat eivät ole antaneet nimeä tälle purjekanoottityypille.

Uitettu runko oli itse asiassa muotin tekemiseen käytetty lesti, joten pohjassa oli muotin irrottamiseen tarkoitetut vesiputket ts. pohjassa oli kaksi reikää. Ratkaisu reikien tukkimiseksi ei todellakaan ollut esteettisesti kaunis, mutta toimiva: putket yhdistettiin vesiletkun pätkällä. Sisäpuolen raaka lasikuitupinta oli hiottu kevyesti 'tikkujen' välttämiseksi hiomapaperin karkeudella 40.

Iloksemme täytyy todeta, että runko ei uponnut ja se itse asiassa ui erittäin hyvin. Pohjan pieni V-muoto edesauttoi suunnassa pysymistä pienessä tuulessa, vaikka edettiinkin melan voimin. Laita on aika matala, joten sen korottaminen kannen liitoksen yhteydessä tulee olemaan yksi toteuttamismalli jatkossa. Melontaa haittasi laipat, mutta toisaalta ne olivat tarpeen rungon laitojen jäykistämiseksi.

Lähes parin vuoden uurastaminen palkiittiin tänään- Runko kellui, ja se oli hieno kokemus, mutta vielä on tekemistä että tällä vehkeellä tehdään ensimmäinen purjehdus saatikka lähdetään retkelle. Se ei kuitenkaan latista tämän päivän kokemuksia :-)

Muotin irroitus lestistä

2009-06-10T20:35:00.002+03:00

Muotti on nyt irroitettu lestistä. Lestiin oli liitetty kaksi vesiputkea, joiden kautta lestin ja nyt valmistuvan muotin väliin johdettiin vettä. Reunat väännettiin irti toisistaan ja kylkiä voimakkaasti taputtelemalla saatiin aikaiseksi irtautumista. Systeemi pitää suorastaan maagisia ääniä kun vesi pääsee lurahtamaan kunnolla muotin ja lestin väliin. Kun lesti oli kunnolla irti muotista se alkaa kellumaan.

Seuraavaksi uitamme lestin, jotta voimme arvioida minkälaisia pohjajäykisteitä mahdollisesti tarvitaan lopullisiin runkoihin.

Muotin 2. ja 3. kerros

2009-06-05T22:44:00.004+03:00

Muotin pintaan laminoitiin kaksi kerrosta katkokuitumattoa 300 g/m2 . Polyesterihartsia meni 8 litraa ja kovettajaa 120 ml. Hartisi meni hiukan enemmän kuin optimi, mutta muotissa sillä ei ole niin väliä.

Muotin ykköset

2009-06-04T20:19:00.007+03:00

Tänään lestin pintaan laminoitiin yksi kerros 300 g/m2 katkokuitumattoa.

Ensin matosta leikattiin muotoon tehdyt palat aikaisemmin tehtyjen sabluunojen avulla. Sitten lestin pintaan telattiin hartsia kunkin palan kokoinen alue, ja päälle levitettiin matto. Laminointia vietiin eteenpäin kahteen pekkaan vastakkaisilta puolilta perästä keulaan yhtenä rintamana.

Kahdestaan maton sijoittaminen oli helpointa siten, että toinen otti yläreunasta ja sihtasi kölilinjan kohdalleen, ja toinen taittoi maton runkoa vasten ja painoi alareuna paikalleen. Matto telattiin ensin kostealla telalla kiinni, ja sen jälkeen alumiinitelalla. Reunan tiukat kulmat tuputeltiin 75 mm leveällä pensselillä ja alumiinisellä kulmatelalla (ei saatavissa kaupoista).

Koska me oltiin tekemässä muottia, hartsin määrällä ei ollut niin väliä. Polyesterihartsia kului reilu 4 litraa kolmessa erässä tehtynä (3 l + 1 l + 0.x l) ja kovettajaa 60 ml (1.5 % hartsin määrästä). Vaikka polyesterin sekoitusohjeet neuvovat sekoitussuhteet painoprosentteina, tilavuuksien käyttäminen käy yhtä hyvin.

Työ jatkuu lähipäivinä 2. ja 3. kuitukerroksen laminoinnilla.

Muotin valmisteluja

2009-06-03T20:58:00.006+03:00

Lesti vahattiin ja kiillotettiin neljään kertaan.

Muotin laminointi aloitettiin gelcoatin levityksellä lestin pintaan. Jotta muotti ei olisi samanvärinen kuin siitä syntyvät rungot, valkoisen gelcoatin joukkoon sekoitettiin noin 100 ml tummansinistä väriainetta. Väriainepullon sisältö jäänee salaisuudeksi. Ilman merkintöjä valmistajasta tai sisällöstä ollut pullo saatiin kaupan kylkiäisenä lasikuidun oston yhdessä. Gelcoattia tehtiin 4 litran annos, johon joukkoon sekoitettiin 60 ml kovetetta (ts. sekoitussuhde 1.5%). Gelcoattia jäi yli noin puoli litraa (ts. toteutunut kulutus oli noin 3,5 l).

Gelcoatin levitykseen osoittautui hyväksi 100 mm leveä pensseli, jolla gelcoattia levitettiin lestin pintaan pienin puolikaarevin vedoin siten, että levittäminen aloitettiin ja päätettiin vielä käsittelemättömällä pinnalla.

Ensimmäinen kerros katkokuitumattoa levitään 24 tunnin kuluessa, eli huomen illalla.

Lestin hiontaa, osa 75 tai jotain sinne päin ..

2009-05-27T22:50:00.011+03:00

Lestiä on taas hiottu pariin otteeseen, ensin kierros vesihiomapaperin karkeudella 800 ja sitten 2000. Sen jälkeen puunattu kiillotuskoneen ja Farecla G3:n avulla pariin kertaan. Vaikea uskoa pohjaa ei enään tarvitsisikaan hioa - hiontaa saa kyllä aivan tarpeeksi vielä kannen tekovaiheessa.

Lestiin liimattiin myös putket vesiletkuja varten. Veden avulla on tarkoitus helpottaa lestin irroitusta muotista. Liimaus tehtiin näin: pohjaan porattiin kaksi reikää, lasikuituisten putkien läpi pujotettiin narut jotka olis suojattu teipillä narun suojaamiseksi polyesteriltä, naru pujotettiin lestin reikien läpi ja naruihin laitettiin tunkit painoksi jotta putket pysyy pystyssä polyesterillä liimaamisen ajaksi.

Seuraavat askeleet ovat lestin vahaaminen muotin tekoa varten ja muotin laminointi.

Muotin laminointi tehdään varmaan seuraavalla reseptillä: 1 kerta valkoinen gelcoat johon jokin erikoinen väripasta värittämään pintaa, polyesterihartsia, 12 m katkokuitua (450 g/m2) lujitteeksi joka riittää kahteen kerrokseen.

Rungon (pohjan) paino - harjoituslaskelma

2009-05-20T21:44:00.008+03:00

Mielenkiinnon vuoksi tuli laskettua rungon (vain pohja) teoreettinen paino. Tätä voidaan sitten joskus verrata toteutumaan.

Pohjan pinta-ala on piirrustusten perusteella tehdyn 3D-mallin mukaan on 5,5 m2.

Jos lujitteita (lasikuitumattoa, katkokuitu) on kolme kerrosta seuraavin vahvuuksin:
1. kerros: 300 g/m2
2. kerros: 300 g/m2
3. kerros: 300 g/m2

niin lujitteiden paino on 900 g/m2 => Lujitteiden kokonaispaino on 4,95 kg (5,5 m2 x 900g/m2)

Rungon pohjaan laitetaan gel coat kerros, ja sisäpuoli käsitellään top coatilla. Ohjeiden mukaisesti siveltynä yhden gel coat/top coat kerroksen painon pitäisi olla 350 g/m2. Jotta gel coat olisi vedenpitävä, kerroksia tarvittaisiin kaksi. Kanootti on kuitenkin valtaosan eliniästään kuivalla maalla, joten yksi kerros sisä- ja ulkopohjassa on riittävä käyttötarkoituksessamme. Näin säästämme hiukan painossa. Käytännössä gelcoatin tasainen sively on varsin haastavaa, joten laskennassa käytän 500 g/m2 tukevasti ulkopintaan siveltynä.

1 kerrosta gel coatia => Ulkopohjan gelcoatin kokonaispaino on 2,75 kg (5,5 m2 x 500 g/m2). Sisäpuolelta tuleva lisäpaino riippuu avotilan suuruudesta. Täysin avonaisessa kanootissa kulutus on ulkopuolta vastaava.

Hartsin määrä lujitteessa (suhde) pitäisi olla 2,2. Eli hartsin määrä on 1980 g/m2, joten hartsin kokonaispaino on 10,89 kg (5,5 m2 x 1980 g/m2).

Kanootin rungon (pohjan) kokonaispaino edellisen laskelman mukaan pitäisi olla 18,59 kg (4,95 kg + 2,75 + 10,89 kg). Uivaan purjekanoottiin tulaa vielä tuplaten varusteita.

Vesihiontaa

2009-05-18T23:26:00.003+03:00

Lestiä on hiottu taas parin miestyötunnin verran, nyt karkeudella 400. Pinta on himmeä mutta orastavaa kiiltoa on jo havaittavissa.

Lestin hiontaa, jatkuu ...

2009-05-13T22:01:00.003+03:00

Hiontaa on jatkettu kahden illan verran. Ensin pari kierrosta kuivana ja koneellisesti karkeudella 180, sitten kerta 240:llä. Toisen illan päätteksi runko pestiin hiontapölystä ja vesihiottiin karkeudella 400.

Ensi viikolla jatketaan samaan malliin.

Lestin hiontaa

2009-05-06T22:04:00.004+03:00

Tänään jatkettin lestin hiontaa rohkaisevin tuloksin. Käyttöön otettiin edellistä kertaa järeämmät välineet - ensin koneellinen hionta kuivana ja sitten käsin märkänä. Molemmilla kerroilla hiomapaperin karkeus 120. Tulosta syntyi hyvin mutta siitä huolimatta seuraavalla kerralla tehdään sama operaatio uusiksi.

Jos tästä nyt pitäisi jotain oppia, niin vähintään oikean hiontakarkeuden merkitys. Olkoonkin, että pyrkimyksenä on kiiltävä lopputulos, niin pintavikojen hionta vaatii riittävän karkeaa hiontapaperia. Karkeammasta sitten siirrytään asteittain hienompaan. Gelcoat pinta kestää yllättävän hyvin hiontaa ja sen saa riittävän laadukkaaksi muottia varten.

Peräsinhelat

2009-05-04T19:37:00.010+03:00

Peräpeilin puuttuessa hyviä purjekanootin peräsinheloja ei tahdo löytyä, mutta onneksi edes jotain on tarjolla. Holtilla ja Burtonilla on heloja, joiden "haarukka" on riittävän iso kanootin perään. Holttiin löytyy myös eri peräsinkotelon leveyksille sopivia malleja. Tarkoitus olisi testata kuinkaHoltin helat sopisivat lasikuidusta tehtyyn peräsinkoteloon JA kanootin perään. Kanootin perä on vain pari senttiä paksu, mutta aluperin peräsimeen tarkoitettu hela istuu runkoomme keskinkertaisesti. Helapari soveltuu hyvin purjekanootteihin, mutta aika näyttää tuleeko nämä tämän projektin käyttöön.

Yläkuvassa on Holtin helat (HA4017-42 ja HA4018-23), jotka löytyvät ainakin englantilaisesta sailboats.co.uk verkkokaupasta kohtuuhintaan 53 £ (josssa mukana peräsimen alaspidin ja kuljetuskulut, joiden osuus oli noin 4 puntaa).

Alakuvassa on Bartonin vastaavat, joita voi kysellä ainakin Maritimista (hinta n. 13-14 €/hela).

Lestin hiontaa

2009-05-02T22:12:00.004+03:00

Taas päästiin jo tutuksi tulleeseen hiontahommaan. Välimuotin mukana lestiin tuleet pienet, mutta katsetta harmittavat, pintavirheet on tarkoitus hioa pois lestistä. Virheet ovat niin pieniä, että käsikopelolla niitä ei juurikaan tunne ja silmäkin havaitsee ne vain sopivassa heijastuksessa. Kuitenkin ne virheet ovat sen verran suuria että häiritsisivät lopullisessa muotissa, joten parempaan olisi tarkoitus pyrkiä.

Vappuviikonlopun sää helli ja hionta oli mukava tehdä ulkona 180 karkeuksisellä vesihiomapaperilla. Ajanpuutteen työmaan laajuuden vuoksi homma jatkuu seuraavalla kerrralla.

Lestin laipat

2009-04-29T23:32:00.003+03:00

Leikattiin lestin laipoista ylimääräiset lasikuidun rippeet.

Lesti on syntynyt

2009-04-17T21:06:00.005+03:00

Lesti on nyt kuivunut 3 päivää ja oli aika yrittää irrotusta. Ensimmäiseksi otettiin apuun puutarhan kasteluletku ja se siihen liitettiin haaroitin, joka taas kiinnitettiin letkunkiristimillä välimuotin vesiputkiin. Hanat auki ja vettä muottiin. Laippojen reunat irtosivat helposti käsin vääntämällä, mutta itse runko vaati enemmän kärsivällisyyttä. Rutistelun, puristelun, taputtelun ja veden juoksuttamisen jälkeen välilesti napsahteli pikkuhiljaa irti muotistaan.

Oli mielenkiintoista nähdä miten muotin yksinkertainen ja hiottu ohut gelcoat/polyesterikerros ei pitänyt vettä täydellisesti, vaan vettä tihkui lasikuidun läpi. Lestin kaksinkertainen gelgoat/3 x polyesterilaminointi taasen piti vettä erinomaisesti.

Melko rankankin muotin hiomisen jäljiltä itse välilestin pinta oli kiiltävä. Tiedossa olleet pienet virheet heijastelivat ylikorostuneesti valoa vasten katsottaessa, vaikka kädellä tunnustellessa pinnan virheitä tuskin tuntee.

Seuraavaksi on tarkoitus kitata lestin virheet ja hioa pinta.

Välimuotista lesti

2009-04-14T19:12:00.009+03:00

Projekti on muutamassa päivässä loikannut aimo harppauksen eteenpäin, kun päästiin taas pitkästä aikaa laminointipuuhiin. Tarkoitus on tehdä nyt valmiina olevasta "välimuotista" lesti, josta tehdään lopullinen muotti.

Välimuotti vahattiin ja kiillotettiin noin neljään kertaan.

Pintaan on sivelty valkoinen gelcoat kahteen kertaan, jotta saadaan riittävän paksu pinta jopa kevyttä hiontaa varten. Muotti pidettiin kallellaan, jotta styreenistä haihtuvat ilmaa painavammat kaasut valuisivat reunojen yli lattialle. Jos runko olisi normaalissa vaaka-asennossa, pohjalla lilluva styreenihöyry voisi haitata kuivumista ja heikentää pinnan laatua. Ainetta kului 6 litraa. (Sivuhuomatus: Jatkuvasti vedessä uivissa "veneissä" kaksinkertainen gelcoat taitaa olla normaali käytäntö tarpeeksi paksun polyesteriä suojaavan gelcoat kerroksen aikaan saamiseksi, mutta meidän uivissa kanooteissa tulee olemaan vain yksi kerros gelcoattia painon säästämiseksi.) Gelcoat kerrokset on sivelty saman päivän aikana.

Ensimmäinen lasikuitukerros laitettiin gelcoat sivelyä seuraavana päivänä. Lujitteena käytettiin 300 g/m2 paksua katkokuitua, joka oli leikattu ennakkoon oikean kokoisiksi paloiksi tekemillämme sabluunoilla. Kanootin pohjan pinta-ala on 5,5 m2, mutta reunassa olevat n. 10 cm leveät laipat kasvattivat lasikuitumaton kokonaistarpeen noin seitsemään neliöön. Polyesterihartsiin sekoitettiin kovetetta 2 %, eli 1 litraan hartsia laitettiin 20 ml kovetetta. Laminointi tehtiin käsin telaamalla pieni määrä kerrallaan ( 2 litraa + 1,5 l + 1 l = 4 ,5 litraa). Hartsin ja kovetteen sekoitusohjeet käyttävät painoa (koska 1 kg hartsia <> 1 litra hartsia), mutta tilavuuksilla on helpompi lotrata lopputuloksen kärsimättä.

Ensimmäistä laminointikerrosta seuraavana päivänä laminointiin 2. ja 3. kerros. Hartsia meni 8 litraa ja kovetetta vastaavasti 160 ml. Hartsia tehtiin 2 litraa kerrallaan, eikä käsiin kovettumisen vaaraa ollut. Työskentelylämpötila oli meillä varmaan ohjeiden alapuolella, tallissa n. 14 C, mutta hyvin tuo näyttää jämähtävän. Nyt sitten odotellaan kevään etenemistä pari päivää ennenkuin otetaan lesti pois muotistaan.

Materiaalimäärien mittailua

2009-04-01T17:10:00.002+03:00

Laminointityön nopeuttamiseksi tehtiin kaavat kuidun leikkaukseen. Samalla saa paremman kuvan kuitumääristä kun lähtee ostoksille. Kaavat tehtiin ohuesta, 120 cm leveästä, solumuovista.