Keulakansi oli tehty useammasta palasta, joka työstämisen yhteydessä hajosi etenkin kun uretaanilevyä oli ohuelta. Koska edessä oli potentiaalisesti kova kittaaminen ja hiominen, oli helpompi ratkaisu tehdä etukansi uusiksi yhtenäisestä uretaanilevystä. Työaika joka käytettiin ensimmäiseen harjoituksen, ei aivan hukkaan mennyt. Nyt oli helpompi hahmottaa minkälainen kannesta pitäisi tulla, kun sen oli jo aikaimmin kerran nähnyt. Näin ollen keulakannesta tehtiin matalampi (kuvassa muotoilu vielä erittäin keskeneräinen).
Takakanteen otettiin hiukan mallia koskareista. Lopptulos on toki aivan erilainen. Purjekanootin takakansi on pari hehtaaria isompi kuin koskarissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti