Ruiskukittiä pintaan

Kansi ruiskutettiin Soudal Spray Fillerillä, joka on polyesteripohjainen ja kaksikomponenttinen ruiskukitti. Tällä tavaralla pienet epätasaisuudet pitäisi piiloutua hyvinkin - se nähdään seuraavalla kerralla kun päästään taas hiontahommiin.

Ruiskutus tehtiin Bilteman "ammattikäyttöön" tarkoitetulla maaliruiskulla (29,90€), johon piti hankkia suuremmalla aukolla varustettu suutin. Spray Fillerin ohjeissa taisi olla, että ruiskun suuttimen koon pitäisi olla 2,4 mm. Biltemasta ostettin ruiskun lisäksi suurin 2,2 mm suutin. Ostos meni hiukka peffalleen kun suutinta paikalleen viritellessä huomattiin yhteensopimattomuus - epähuomiossa (joku voisi syyttää huolimattomuudesta, minä syytän Biltemaa huonoista merkinnoistä) tuli ostettua väärän ruiskun suutin.
 

Ruiskun valintaperusteena oli alunperin (hinta ja) yläpuolinen maalisäiliö. Nettikirjoitusten mukaan se on käyttökelpoisampi, koska yläsäiliötä voi tarvittaessa täyttää pienelläkin maalimäärällä.

Ruiskussa oli mukana 1,4 mm suutin, joten sillä mentiin kun lisävarusteena hankittu suurempi suutin ei ruiskuumme sopinut - ja hyvin toimi.

Ruiskukittauksen jälkeen näytti, että lopputuloksesta tulee hyvä. Kuvia ei valitettavasti ole tarjolla, kun kameran akusta sattumoisiin loppui virta.

Ruiskukittausta

Tähän asti kanootin runko on ollut väritykseltään monen kirjava. Vaneripinta on kitattu ja hiottu moneen kertaan. Välillä se on hunnutettu mustalla spray maalilla. Tänään vuorossa oli ruiskukittaus, tai oikeammin sanottuna hiontamaalin ruiskutus. Hiontamaali muodostaa tasaisen harmaan ja ohuen hiottavan pinnan. Ulkopuolisien "apulaisen" (lue: ammattilaisen) ruiskutukseen käyttämä tuote oli Permasolid 5250 (käyttötekninen tiedote). Ruiskuttamisen jälkeen kirjavuuden aiheuttamat näköharhat häviävät ja pinnasta tulee tasaisen harmaa. Rungon epäsäännölliset muodot paljastuvat kitin ollessa vielä märkää, jolloin pinta kiiltää hyvin kirkkaassa valossa. Kuivuttuaan se tuo hyvin esiin myös ne epätasaisuudet, jotka vaativat - jippii! - lisää kittiä.

Ruiskukittaus ei paljastanut mitään odottamattomia muotovirheitä. Näinhän sen pitikin olla kun hyvin tekee, mutta siitä huolimatta se oli ehkä hienoinen positiivinen yllätys. Ainahan sitä jotain epätasaisuuksia olisi voinut löytyä - kyseessä on sentään käsityö, jonka pinta-ala on noin 5,5 m2. Homma jatkuu seuraavalla kerralla - kittaamalla.

Neljäs kittauskerta

Valoa tunnelin päässä. Pinta alkaa olla siinä vaiheessa, että muodot on kohdallaan ja kittaus/hionta parantaa pintaa koko ajan. Pinta on sen verran kirjava että on vaikea saada käsitystä sen oikeasta laadusta - lienee pakko siirtyä ruiskukittaukseen.