9.12.2010

Ruiskukittiä pintaan

Kansi ruiskutettiin Soudal Spray Fillerillä, joka on polyesteripohjainen ja kaksikomponenttinen ruiskukitti. Tällä tavaralla pienet epätasaisuudet pitäisi piiloutua hyvinkin - se nähdään seuraavalla kerralla kun päästään taas hiontahommiin.

Ruiskutus tehtiin Bilteman "ammattikäyttöön" tarkoitetulla maaliruiskulla (29,90€), johon piti hankkia suuremmalla aukolla varustettu suutin. Spray Fillerin ohjeissa taisi olla, että ruiskun suuttimen koon pitäisi olla 2,4 mm. Biltemasta ostettin ruiskun lisäksi suurin 2,2 mm suutin. Ostos meni hiukka peffalleen kun suutinta paikalleen viritellessä huomattiin yhteensopimattomuus - epähuomiossa (joku voisi syyttää huolimattomuudesta, minä syytän Biltemaa huonoista merkinnoistä) tuli ostettua väärän ruiskun suutin.
 

Ruiskun valintaperusteena oli alunperin (hinta ja) yläpuolinen maalisäiliö. Nettikirjoitusten mukaan se on käyttökelpoisampi, koska yläsäiliötä voi tarvittaessa täyttää pienelläkin maalimäärällä.

Ruiskussa oli mukana 1,4 mm suutin, joten sillä mentiin kun lisävarusteena hankittu suurempi suutin ei ruiskuumme sopinut - ja hyvin toimi.

Ruiskukittauksen jälkeen näytti, että lopputuloksesta tulee hyvä. Kuvia ei valitettavasti ole tarjolla, kun kameran akusta sattumoisiin loppui virta.

28.11.2010

Kittaamista ja hiomista

Kannen lestiä on taas hiottu ja kitattu parin kerran verran. Kitattavat kohdat ovat niin pieniä, että kittiä menee lusikallinen tai pari kerrallaan. Kuitenkin, vaikka kuinka kitataan niin aina löytyy uusia korjattavia kohtia.

11.11.2010

Hiontaa ja hiontamaalia

Taas on kerta hiottu ja tänään vedettiin uudelleen hiontamaali pintaan. Tällä kertaa oli käytössä vaaleampi harmaan sävy - pienet pintavirheet näkyvät paremmin kuin tummassa värissä.


22.10.2010

Harmaata pintaan

Kannen lesti maalattiin harmaalla maalilla, jotta saatiin käsitys tähän mennessä tehdyn työn laadusta. Hyvältä näytti.

14.10.2010

Kittiä ja hiontaa

Taas tuli kitattu ja hiottua. Nyt on käytössä taas uusi kittimerkki - Thikso-Soft Tarjoustalosta. Taisi olla edullisempaa kuin aikaisemmin käytetyt.

3.10.2010

Hiontaa

Lestiä hiottiin torstaina pari henkilötyötuntia. Kulmat ja kansiluukkujen paikat vaativat vielä reilusti hiottavaa. Kittiäkin tarvitaan, mutta vähäisen pinta-alan vuoksi ei kovinkaan paljon.

30.9.2010

Muutto uuteen rakennuspaikkaan

Kesä on ohi ja projekti piti saada autokatoksesta neljän seinän sisälle. Onneksi saatiin käyttöön tilat erään yrityksen nurkista.
Kuva: Lesti on ajettu sisään uuteen rakennuspaikkaan

Kuva: Työpiste oli yläkerrassa, jonne lesti/runko piti kantaa

Kuva: Kulkureitti oli jossain määrin hankala viisimetriselle rungolle
Kuva: Vasemmalla puolella on rungon muotti, jossa makaa valmis runko.

25.9.2010

Kittausta


Kansiluukkujen paikkoja ja laipioita tuli kitattua parin satsin verran. U-Polin kittipurkki vetelee viimeisiään joten täytyy käydä ostoksilla ensiviikolla. Kannen lestiin on mennyt kittiä noin 4 litraa.

19.9.2010

Hionta jatkuu

Tänään meni pari tuntia pääasiassa laipioiden ja kansiluukkujen paikan hionnassa. Kulmia on monta, joten Deuzerin (Hong Kong) 10 euron kärkihiomakone osoittautui käyttökelpoiseksi. Valitettavasti kärkihiomakoneen pölynimuriliitäntä on niin  iso, että se ei mahtunut kiinni pölynimuriin kiinni - sittemmin lähes pölyttömään työskentelyyn tottuneelle tämä otti suunnattomasti päähän. Ellipsin muoto ei ole kaikkein helpoimpia hioa. Ahtaimmissa paikoissa raspiroopellekin olisi ollut käyttöä, mutta se ei tähän hätään ollut käytettävissä.

Laipiot alkavat näyttämään hyvältä, mutta kansiluukkujen paikoissa riittää vielä kitattavaa ja hiottavaa.

18.9.2010

Hiontaa ja kittausta

Tänään tuli hiottua kansi loppuun. Aikaa meni noin tunti. Lähes kaikki isot pinnat alkavat olla nyt hyvässä kunnossa, joten oli aika mennä yksityiskohtiin. Pienet kolot tuli kitattua kevyesti. Jotta ne kittausvaiheessa löytyvät nopeasti, ennen kuin kitti jämähtää käsiin, ne tuli merkattua punaisella tussilla. Kansiluukkujen kohdat, nurkat ja etulaipio tuli kitattua vielä tukevasti kahden mällin verran. Etulaipion pyöreä muoto on sen verran haastava että sen kanssa voi mennä vielä tovi. Jatkuu hionnalla ...

17.9.2010

Hiontaa

Perjantai illan ratoksi hiuontaa noin tunti. Tasohiomakoneena on ollut Boschin 250 AE.

16.9.2010

Kannen lestin hiontaa

Edelliskerran kittauksia tuli hiottua noin reilun tunnin. Siinä ajassa sai hiottua vain noin puolet kannesta, mutta lopputulos alkaa nyt näyttää hyvältä. Kannen lesti näyttää aivan samalta kuin kevään kuvissa, mutta käsin kosketeltaessa huomaa selkeän ero pinnan tasaisuudessa. Hionta jatkuu seuraavlla kerralla ...

14.9.2010

Kittausta

U-Pol Extra osoittautui oikein hyväksi kitiksi. Tasaista jälkeä tulee helposti ja kitti jää hyvin pintaan kiinni. Taitaa olla jopa notkeampaa kuin Dinitrol, joten se on helpompi levittää vaikka tekniikka ei olisikaan hallussa.

Kertakäyttölautasten käyttö lisäsi "kittausmukavuutta". Samoin, käytössä oli useampia kumilastoja ja sisäkulmien pyöristämiseen oma laatoittajille tarkoitettu pieni kumilasta.
Kittiä meni 1,1 litran tölkistä yli puolet, vaikka kyseessä olkin vain pienten kolojen paikkausta. Tosin, sitlootan sisäkulmien pyöristämiseen meni aika paljon tavaraa. Seuraavalla kerralla päästää taas hiomaan.

Kuvia ei ole nyt tarjolla - kamera on jossain hukassa.

13.9.2010

Saako kitistä

Dinitrolin kitin saanti hankaloitui kun Motonet lopetti sen myymisen, tai ainakaan sitä ei enään myymälöistä ja nettikaupasta löydä. Tuli otettua kokeeksi, kun muutakaan ei oikein ollut tarjolla Motonetin myymää U-Pol Extraa (18,90 eur/1.1 litraa),  jonka pitäisi "soveltua" tarkoitukseen. Saas nähdä ...

12.9.2010

Hiontaa

Puolisen tuntia hiontaa. Kantta olisi pitänyt kitata, mutta kitti on loppu joten täytyi keskeyttää. Huomenna täytyy mennä kittikauppaan.

11.9.2010

Imuri käyttöön

Tänään tuli kitattua kannen lestin pieniä koloja. Kitin sekoittamiseen tarvittavista alustoista on aina pulaa, mutta nyt tuli keksittyä aika käyttökelpoinen tapa: Otetaan useampi kertakäyttölautanen ja tehdään kitti päälimmäiselle lautaselle. Kittaamisen jälkeen lautanen roskiin ja seuraava lautanen seuraavan kittisatsin sekoittamiseen. Näin on aina käytössä pudas alusta eikä edellisen kerran jämiä tarvitse puhdistaa. Yksinään lautanen on liian "löysä", mutta nipussa lautanen on tarpeeksi jäykkä.

Kittiä meni noin 700 grammaa, joten tähän mennessä kittiä on tainnut mennä noin 3 kg pelkästään kannen lestiin. Merkittävä osa kitistä on tietenkin ylimääräistä, joka täytyy hioa pois ...

Pölynimurikokeilun innoittamana tule haettua Bauhauksesta pölynimuri, jossa on liitäntä sähkölaitteille. Tarjolla oli muutama samanhintainen vaihtoehto, mutta kohdistui alun perin pari kymppiä suunniteltua kalliimpaan Kärcher 3.500 malliin. Biltema, Class Ohlson, Valintatalo ja Bauhaus myyvät kaikkia samankaltaisia n. 75 euron pölynimureita sähkölaiteliitännällä, mutta Kärcherin noin 100 euron vekottimen etuna on parempilaatuinen (kestävämpi?) letkun liitäntä ja ennenkaikkea imuletku on 4 metriä pitkä. Pitkä letku mahdollistaa suuremman liikkumatilan. Halvemmissa imureissa letku on vain n. 1,5-2m. Imurin lisäksi tuli hankittua jatkojohto, jotta tasohiomakoneen lyhyt johto ei muodostuisi työskentelyn rajoitukseksi.

Pölynimurin töpseli seinään ja tasohiomakone kiinni pölynimuriin. Kun hiomakoneen laittaa päälle niin pölynimuri käynnistyy, ja kun tasohiomakoneen samuttaa niin 5 sekunnin kuluttua sammuu pölynimuri - käyttömukavuus on nyt huipussaan. Tuli hiottua karkeudella 60. Sillä lähtee kitin pahimmat epätasaisuudet hyvin pois, mutta sen kanssa saa olla myös varovainen jotta ei tule hiottua liikaa.  Hionta jatkuu seuraavalla kerralla ...

9.9.2010

Lähes pölytöntä hiontaa

Jokunen viikko sitten Bauhausissa pisti silmaan "edullinen" kuiva-/märkäimuri, jossa oli työkaluliitäntä. Siitä se sitten tuli mieleen testata tavallisen pölynimurin liittämistä hiomakoneeseen. Testausta helpotti varastosta löytynyt jonkin laitteen mukana tullut sovitin pölynimurin "pistooliin". Vaikka liitos ei ollut kovin tiukka, letku pysyi hyvin hiomakoneessa ilman sen kummempaa kiristämistä täi teippaamista.

Ensin pölynimuri, ja sitten hiomakone päälle. Hiomakoneen ääni oli niin kova, että pölynimurin päälläoloa ei olisi huomannut ilman pölynkatoamista letkuun. Hetkittäin tuntui siltä, että hiomakoneessa on jotain vikaa, koska aikaisemmin ympäriinsä levynnyt pöly oli hävinnyt - eikö se hiomakone hiokaan! Kesällä ulkona tapahtunut hionta oli niin sottaista, että epäilin hionnan jatkuvan naapurin ikkunan pesulla - nyt autokatoksessa tapahtunut hionta oli niin puhdasta, että vieressä ollut auto oli hionnan jälkeen puhdas, katoksen lattia oli puhdas ja vaatteita ei tarvinnut laittaa pesuun. Sen lisäksi hionnan etenemistä oli helppo seurata, koska pinta puhdistui hionnan aikana automaattisesti. Pölynimurista oli yksi yllättäväkin hyöty. Syysillassa viilennyt autokatos alkoi lämmitä pölynimurin puhaltaessa lämmintä ilmaa. Jatkuvassa käytössä esierottelijan käyttö olisi varmasti järkevää, jos hiontaan käyttää tavallista pölynimuria.

Tätä projektia on tehty noin kolme talvea. Pääosa ajasta on mennyt hiontaaan. Miksi ihmeessä tämä pölyn imeminen tuli kokeiltua vasta nyt :-} Täytyy käydä uudelleen katselemassa niin pölynimureita.

8.9.2010

Kohta se [hiominen?] taas alkaa

Niinkuin muinakin vuosina, kesä keskeyttää rakennusprojektin vaikka kuinka haluaisi edistää työn etenemistä. Käytännössä kantta on hiottu kesän aikana vain muutaman kerran, joten kohta se hiominen taas alkaa. Alkuperäisestä aikataulusta on taas lipsuttu, mutta ei anneta sen haitata - aikataulut ovat vain itse itsellemme asetettua, joten meillä on mahdollisuus myös niiden muuttamiseen.

20.5.2010

Kannen lestin kittausta supersoftilla


Kanteen on vedetty tukeva kerros 'helposti hiottavaa' (sellaista ei olekaan) kittiä. Homma jäi vielä hiukan kesken. Toukokuun 3. viikon helteet ja kevät eivät edistä projektia - tuppaa olemaan kaikkea muutakin menoa.

13.5.2010

Kannen lestin hiomista



Lestiä tuli hiottua pari tuntia .. hiukka tylsää hommaa mutta onneksi kevätaurinko lämmitti hyvin ja töitä pystyi tekemään ulkona.

6.5.2010

Kittaamista


Lasikuitukankaan jälkeen kannen pinta tuntuu kohtuullisen tasaiselta, mutta tasoitettavaa on vielä paljon. Ensin leikattiin saksilla ylimääräiset kangasreunat pois. Sen jälkeen lasikuitukankaasta leikattiin pois kohdat, joissa oli ilmakuplan muodostama patti. Sen jälkeen kuplien kohdat kitattiin kerran ja kansi kitattiin kauttaaltaan Scanpoolin valkoisella kitillä.

28.4.2010

Lasikuitukerros lestiin




Lesti verhoiltiin ohuella lasikuitukankaalla (taisi olla 100 g/m2) joka kyllästettiin noin kahden litran annoksella polyesteria. Periaatteessa homma oli helppoa; ensin pinta verhoiltiin kauttaaltaan lasikuitukankaalla, vaikeammat alueet tehtiin omista paloistaan. Tämän jälkeen kankaan pintaan siveltiin pensselillä polyesterihartsi. Etenkin kansiluukkujen alue osoittautui hankalaksi, koska alueella on paljon tiukkoja erisuuntaisia mutkia. Ilmakuplia, jotka oli hankala poistaa, syntyi herkästi kankaan alle. Kuplat sai helpoiten pois kun kankaaseen leikkasi saksilla reilusti viiltoa.

25.4.2010

Hartsimaalausta


Istuinkaukalon nurkkia kitattiin ja kannen pintaa viimeisteltiin kauttaaltaan ennen seuraavaa työvaihetta. Kannen pintaan siveltiin polyesterihartsikerros (kulutus n. 1.2 l, kovettajaa 2 %) sitomaan uretaanin pinnassa pyörivää pölyä ja kovettamaan pehmeää pintaa. Seuraavaksi kanteen laitettava ohut lasikuitukangaskin pitäisi olla helpompi laminoida polyesterihartsin kovettamaan pintaan.

22.4.2010

Keskiviikkokerho kokoontuu

"Keskiviikkokerhon kokoontuessa Korsossa kanootti kaunistuu kerta kerralta. Kun kesä koittaa kokka kohisee. Kevät kehittyy: kukat kasvavat, kohtako kukkivat?"(Copyright Satu 2010)

Keskiviikkokerho kiittää kovasti!

21.4.2010

Taas on pari kertaa tehty töitä





Taas on tehty pari iltaa töitä. Kantta on kitattu ja viimeistelty, kansiluukkujen vedenpoistoaukkoja tuunattu ja kannen kiinnityslaippoja on viritelty.

Kannen yhdistäminen rungon partaaseen on helppo, sillä runkoon tulee noin 1,5 cm leveätlaipat, joiden päälle kansi liimataan. Pohja on hiukan haastavampi [kokemuksen puutteen vuoksi]. Tarkoituksena on, että kannen pohjapuolella on noin 4 cm leveät "liimauslaipat". Tekniikka on yleisesti käytössä jollissa ja pienissä purkkareissa, mutta meille käytännön toteutustapa on täysin vieras.

Laipat tehdään meidän menetelmällä seuraavasti: rakennusalustana toimivan rungon pohjaan laitettiin teippiä suojaksi, 3 mm uretaanilevystä leikataan 4 cm leveät suikaleet, suikaleiden reunat pyöristetään hiukan ja liimataan kontaktiliimalla pohjaan.

Kontaktiliimana käytetään Bison Tix liimaa, joka on hyytelömäisenä helposti levitettävää.

7.4.2010

Pientä edistystä

Pieniä mutta isoja edistysaskelia. Reunat on kertaalleen leikattu ja hiottu noin 15 asteen kulmaan, istuinkaukalon sisäreuna on toiselta puolelta muotoiltu uusiksi pyöristetty oikeaan mutta ei lopulliseen muotoon, etukannen muotovirheitä on korjattu, ja niin edelleen.

4.4.2010

Uretaania pintaan


Kannen (lestin) pintaa tasoitettiin ja 3 mm uretaanilevystä leikattiin reunoihin tasaiset palat. Tällä menetelmällä me saadaan pinta kertaheitolla tasaisemmaksi. Tekniikan heikkoutena on hinta, 3 mm uretaanilevy ei ole halpaa.

24.3.2010

Kansi kipsissä


Kannen hiontaa jatkettiin. Kansiluukkujen kohdalla tehtiin "vedenpoistokanaalit". Kantta oli aikaisemmin "kitattu" kipsillä, mutta tasaiseksi hiominen osoittautui hankalaksi kun hiottavassa pinnassa oli sekaisin pehmeää uretaania ja kovaa kipsiä. Niinpä illan päätteeksi osaan kannesta levitettiin ohut kipsikerros tasoitteeksi. Seuraavalla kerralla kipsikerros hiotaan kevyesti.

17.3.2010

Kansi alkaa olla muodossaan


Kannen muotoilu on ollut varsin hidas työvaihe. Helpointa olisi ollut tehdä tasainen kansi, mutta se näyttää tylsältä. Villeimpiä haaveita on taasen turha edes yrittää toteuttaa käytössä olevilla menetelmillä (=käsityö).

Joka tapauksessa, kansi alkaa vihdoinkin saada oikeat muotonsa. Tästä alkaa taas se kittaaminen ja hiominen ..

11.3.2010

Keula uusiksi




Keulakansi oli tehty useammasta palasta, joka työstämisen yhteydessä hajosi etenkin kun uretaanilevyä oli ohuelta. Koska edessä oli potentiaalisesti kova kittaaminen ja hiominen, oli helpompi ratkaisu tehdä etukansi uusiksi yhtenäisestä uretaanilevystä. Työaika joka käytettiin ensimmäiseen harjoituksen, ei aivan hukkaan mennyt. Nyt oli helpompi hahmottaa minkälainen kannesta pitäisi tulla, kun sen oli jo aikaimmin kerran nähnyt. Näin ollen keulakannesta tehtiin matalampi (kuvassa muotoilu vielä erittäin keskeneräinen).

Takakanteen otettiin hiukan mallia koskareista. Lopptulos on toki aivan erilainen. Purjekanootin takakansi on pari hehtaaria isompi kuin koskarissa.

8.3.2010

Kipsiä pintaan, tai sitten ei

Uretaanipinnan tasoittaminen kipsillä on eräs mielenkiintoinen vaihtoehto. Auton tuunajat tuntevat menetelmän paremmin ... tässä hyvä artikkeli aiheesta.

http://www.rollover-tuning.com/source/lasikuitu.htm

7.3.2010

Takakansi



Taas on tullut katsottua koskareita sillä silmällä .. Wavesportin takakansi on kuin ilmetty purjekanootin kansi ..

1.3.2010

Inspiraation lähteitä






Purjekanootin kansien muotoilu on varsin haastavaa puuhaa, etenkin harrastajalle jolla ei ole minkäänlaisia lahjoja muotoilijana, saatikka kokemusta muotoilijana. Kaikki esimerkit ja inspiraation lähteet on hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasta. Tässä projektissa syntyvä purjekanootti on ensimmäinen maailmassa laatuaan, joten kopioimiseen on vaikea syyllistyä.

Purjekanootin takakansi on omalla tavallaan haastava, se on leveä, sen pitäisi olla kansiluukusta huolimatta tasainen tai muuten vähän peräsinpinnan toimintaa haittaava, ja sen täytyy kaventua perää kohti voimakkaasti.

Oheiset kuvat Jacksonin koskikajakista osoittavat, kuinka voimakkaita muotoja kajakissa voi olla, ilman että se vaikuttaa 'epänormaalilta'. Jacksonin perä on aika lailla erilainen kuin kanootin perä, mutta siinä on paljon samaa tavoitteidemme kanssa.

24.2.2010

Kannen muotoilua




Tulevaisuuden kannalta nyt on varmasti yksi merkittävimmistä kannen työstämisen vaiheista Uretaanimöhkäleistä yritetään nyt muotoilla käytännöllinen kansi, jossa silmä lepää. Ei oo helppoo! Paperille tehdyt suunnitelmat voi nyt heittää nurkkaan ja työstää kantta silmämääräisesti. Etukansi on laskenut niin paljon, että kansiluukuun upottamisessa on haasteita. Vastaavasti etukannen korkeuden laskiessa tulee tarvetta laskea takakantta, jotta kokonaisuus säilyy sopusuhtaisena.

Stanleyn "raspi" on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi uretaani työstämiseen. Myös pitkä vanerinen lankku, johon on nidottu hiomaparia (karkeus 40) on osoittautunut käytännölliseksi.

21.2.2010

Uretaanileikkuri


Kansiluukkujen aukkojen viisteen tekemiseen on nyt kehitetty uretaanileikkuri. Lienee ensimmäinen maailmassa tähän tarkoitukseen tehty ....

17.2.2010

Uretaanin jyrsimistä







Kansiin ajettiin kansiluukkujen aukot yläjyrsimellä. Takakannessa aukko on aika lailla lopullinen syvyytensä puolesta. Keulassa aukko tietty kohdallaan, mutta lopullinen syvyys kehittyy kannen muotoutuessa. Onneksi uretaani on niin helppo työstää. Nyt on niin helppo työstää kantta liikaa, mutta korjaaminenkin onnistuu kohtuullisen helposti liimalla ja uretaanisuikaleilla. Työstäminen muistuttaa välillä lumiveistoksen tekoa, ja sitä taiteellista silmää juuri nyt kaivataankin ...