Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiontamaali. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiontamaali. Näytä kaikki tekstit

28.11.2010

Kittaamista ja hiomista

Kannen lestiä on taas hiottu ja kitattu parin kerran verran. Kitattavat kohdat ovat niin pieniä, että kittiä menee lusikallinen tai pari kerrallaan. Kuitenkin, vaikka kuinka kitataan niin aina löytyy uusia korjattavia kohtia.

9.4.2008

5. 6. ja 7. hionta-/kittauskerta, ja hei taas me ruiskutetaan



Ruiskukittauksen jälkeen pintaa on hiottu (hiomapaperin karkeus 160) ja kitattu Dinitrolin 6010 Super Soft-kitillä. Ruiskukittauksen ansiosta pinnasta hävisi karkeamman (karkeus 60) hionnan jäljet ja on pystytty keskittymään pieniin pintavirheisiin. Kittiä menee tiukkaan kittaukseen niin vähän kerrallaan, että kerta-annos vastaa reilua ruokalusikallista. Kaksikomponenttinen Super Soft kuivaa varttitunnissa ja on mukava hioa, joten illan aikana ehtii tehdä useamman kittaus-hiontakerroksen. Kitattavat kohdat kannattaa merkitä lyijykynällä ennen kitin sekoittamisesta, sillä ruokalusikallinen on todella riittoisaa ja kitti kuivaa nopeasta.


Seitsemännen hiontakerran jälkeen runko ruiskukitattiin kahdella kerroksella aikaisemminkin käytetyllä Permasolidin hiontamaalilla. Nyt työn jälki alkaa todella näkyä. Kostea hiontamaali näyttää laajat epätasaisuudet selvästi ja pienet pintavirheet löytyvät helposti kuivassa tasaisen harmaassa pinnassa. Homma jatkuu taas kittaamalla.

26.3.2008

Ruiskukittausta



Tähän asti kanootin runko on ollut väritykseltään monen kirjava. Vaneripinta on kitattu ja hiottu moneen kertaan. Välillä se on hunnutettu mustalla spray maalilla. Tänään vuorossa oli ruiskukittaus, tai oikeammin sanottuna hiontamaalin ruiskutus. Hiontamaali muodostaa tasaisen harmaan ja ohuen hiottavan pinnan. Ulkopuolisien "apulaisen" (lue: ammattilaisen) ruiskutukseen käyttämä tuote oli Permasolid 5250 (käyttötekninen tiedote). Ruiskuttamisen jälkeen kirjavuuden aiheuttamat näköharhat häviävät ja pinnasta tulee tasaisen harmaa. Rungon epäsäännölliset muodot paljastuvat kitin ollessa vielä märkää, jolloin pinta kiiltää hyvin kirkkaassa valossa. Kuivuttuaan se tuo hyvin esiin myös ne epätasaisuudet, jotka vaativat - jippii! - lisää kittiä.

Ruiskukittaus ei paljastanut mitään odottamattomia muotovirheitä. Näinhän sen pitikin olla kun hyvin tekee, mutta siitä huolimatta se oli ehkä hienoinen positiivinen yllätys. Ainahan sitä jotain epätasaisuuksia olisi voinut löytyä - kyseessä on sentään käsityö, jonka pinta-ala on noin 5,5 m2. Homma jatkuu seuraavalla kerralla - kittaamalla.