Harmaata pintaan

Kannen lesti maalattiin harmaalla maalilla, jotta saatiin käsitys tähän mennessä tehdyn työn laadusta. Hyvältä näytti.

Kittausta

Kansiluukkujen paikkoja ja laipioita tuli kitattua parin satsin verran. U-Polin kittipurkki vetelee viimeisiään joten täytyy käydä ostoksilla ensiviikolla. Kannen lestiin on mennyt kittiä noin 4 litraa.

Hiontaa ja kittausta

Tänään tuli hiottua kansi loppuun. Aikaa meni noin tunti. Lähes kaikki isot pinnat alkavat olla nyt hyvässä kunnossa, joten oli aika mennä yksityiskohtiin. Pienet kolot tuli kitattua kevyesti. Jotta ne kittausvaiheessa löytyvät nopeasti, ennen kuin kitti jämähtää käsiin, ne tuli merkattua punaisella tussilla. Kansiluukkujen kohdat, nurkat ja etulaipio tuli kitattua vielä tukevasti kahden mällin verran. Etulaipion pyöreä muoto on sen verran haastava että sen kanssa voi mennä vielä tovi. Jatkuu hionnalla ...

Kannen lestin hiontaa

Edelliskerran kittauksia tuli hiottua noin reilun tunnin. Siinä ajassa sai hiottua vain noin puolet kannesta, mutta lopputulos alkaa nyt näyttää hyvältä. Kannen lesti näyttää aivan samalta kuin kevään kuvissa, mutta käsin kosketeltaessa huomaa selkeän ero pinnan tasaisuudessa. Hionta jatkuu seuraavlla kerralla ...

Kittausta

U-Pol Extra osoittautui oikein hyväksi kitiksi. Tasaista jälkeä tulee helposti ja kitti jää hyvin pintaan kiinni. Taitaa olla jopa notkeampaa kuin Dinitrol, joten se on helpompi levittää vaikka tekniikka ei olisikaan hallussa.

Kertakäyttölautasten käyttö lisäsi "kittausmukavuutta". Samoin, käytössä oli useampia kumilastoja ja sisäkulmien pyöristämiseen oma laatoittajille tarkoitettu pieni kumilasta.
Kittiä meni 1,1 litran tölkistä yli puolet, vaikka kyseessä olkin vain pienten kolojen paikkausta. Tosin, sitlootan sisäkulmien pyöristämiseen meni aika paljon tavaraa. Seuraavalla kerralla päästää taas hiomaan.

Kuvia ei ole nyt tarjolla - kamera on jossain hukassa.

Imuri käyttöön

Tänään tuli kitattua kannen lestin pieniä koloja. Kitin sekoittamiseen tarvittavista alustoista on aina pulaa, mutta nyt tuli keksittyä aika käyttökelpoinen tapa: Otetaan useampi kertakäyttölautanen ja tehdään kitti päälimmäiselle lautaselle. Kittaamisen jälkeen lautanen roskiin ja seuraava lautanen seuraavan kittisatsin sekoittamiseen. Näin on aina käytössä pudas alusta eikä edellisen kerran jämiä tarvitse puhdistaa. Yksinään lautanen on liian "löysä", mutta nipussa lautanen on tarpeeksi jäykkä.

Kittiä meni noin 700 grammaa, joten tähän mennessä kittiä on tainnut mennä noin 3 kg pelkästään kannen lestiin. Merkittävä osa kitistä on tietenkin ylimääräistä, joka täytyy hioa pois ...

Pölynimurikokeilun innoittamana tule haettua Bauhauksesta pölynimuri, jossa on liitäntä sähkölaitteille. Tarjolla oli muutama samanhintainen vaihtoehto, mutta kohdistui alun perin pari kymppiä suunniteltua kalliimpaan Kärcher 3.500 malliin. Biltema, Class Ohlson, Valintatalo ja Bauhaus myyvät kaikkia samankaltaisia n. 75 euron pölynimureita sähkölaiteliitännällä, mutta Kärcherin noin 100 euron vekottimen etuna on parempilaatuinen (kestävämpi?) letkun liitäntä ja ennenkaikkea imuletku on 4 metriä pitkä. Pitkä letku mahdollistaa suuremman liikkumatilan. Halvemmissa imureissa letku on vain n. 1,5-2m. Imurin lisäksi tuli hankittua jatkojohto, jotta tasohiomakoneen lyhyt johto ei muodostuisi työskentelyn rajoitukseksi.

Pölynimurin töpseli seinään ja tasohiomakone kiinni pölynimuriin. Kun hiomakoneen laittaa päälle niin pölynimuri käynnistyy, ja kun tasohiomakoneen samuttaa niin 5 sekunnin kuluttua sammuu pölynimuri - käyttömukavuus on nyt huipussaan. Tuli hiottua karkeudella 60. Sillä lähtee kitin pahimmat epätasaisuudet hyvin pois, mutta sen kanssa saa olla myös varovainen jotta ei tule hiottua liikaa.  Hionta jatkuu seuraavalla kerralla ...

Kannen lestin kittausta supersoftilla

Kanteen on vedetty tukeva kerros 'helposti hiottavaa' (sellaista ei olekaan) kittiä. Homma jäi vielä hiukan kesken. Toukokuun 3. viikon helteet ja kevät eivät edistä projektia - tuppaa olemaan kaikkea muutakin menoa.

Kannen lestin hiomista

Lestiä tuli hiottua pari tuntia .. hiukka tylsää hommaa mutta onneksi kevätaurinko lämmitti hyvin ja töitä pystyi tekemään ulkona.

Kittaamista

Lasikuitukankaan jälkeen kannen pinta tuntuu kohtuullisen tasaiselta, mutta tasoitettavaa on vielä paljon. Ensin leikattiin saksilla ylimääräiset kangasreunat pois. Sen jälkeen lasikuitukankaasta leikattiin pois kohdat, joissa oli ilmakuplan muodostama patti. Sen jälkeen kuplien kohdat kitattiin kerran ja kansi kitattiin kauttaaltaan Scanpoolin valkoisella kitillä.

Lasikuitukerros lestiin

Lesti verhoiltiin ohuella lasikuitukankaalla (taisi olla 100 g/m2) joka kyllästettiin noin kahden litran annoksella polyesteria. Periaatteessa homma oli helppoa; ensin pinta verhoiltiin kauttaaltaan lasikuitukankaalla, vaikeammat alueet tehtiin omista paloistaan. Tämän jälkeen kankaan pintaan siveltiin pensselillä polyesterihartsi. Etenkin kansiluukkujen alue osoittautui hankalaksi, koska alueella on paljon tiukkoja erisuuntaisia mutkia. Ilmakuplia, jotka oli hankala poistaa, syntyi herkästi kankaan alle. Kuplat sai helpoiten pois kun kankaaseen leikkasi saksilla reilusti viiltoa.

Hartsimaalausta

Istuinkaukalon nurkkia kitattiin ja kannen pintaa viimeisteltiin kauttaaltaan ennen seuraavaa työvaihetta. Kannen pintaan siveltiin polyesterihartsikerros (kulutus n. 1.2 l, kovettajaa 2 %) sitomaan uretaanin pinnassa pyörivää pölyä ja kovettamaan pehmeää pintaa. Seuraavaksi kanteen laitettava ohut lasikuitukangaskin pitäisi olla helpompi laminoida polyesterihartsin kovettamaan pintaan.

Taas on pari kertaa tehty töitä

Taas on tehty pari iltaa töitä. Kantta on kitattu ja viimeistelty, kansiluukkujen vedenpoistoaukkoja tuunattu ja kannen kiinnityslaippoja on viritelty.

Kannen yhdistäminen rungon partaaseen on helppo, sillä runkoon tulee noin 1,5 cm leveätlaipat, joiden päälle kansi liimataan. Pohja on hiukan haastavampi [kokemuksen puutteen vuoksi]. Tarkoituksena on, että kannen pohjapuolella on noin 4 cm leveät "liimauslaipat". Tekniikka on yleisesti käytössä jollissa ja pienissä purkkareissa, mutta meille käytännön toteutustapa on täysin vieras.

Laipat tehdään meidän menetelmällä seuraavasti: rakennusalustana toimivan rungon pohjaan laitettiin teippiä suojaksi, 3 mm uretaanilevystä leikataan 4 cm leveät suikaleet, suikaleiden reunat pyöristetään hiukan ja liimataan kontaktiliimalla pohjaan.

Kontaktiliimana käytetään Bison Tix liimaa, joka on hyytelömäisenä helposti levitettävää.

Pientä edistystä

Pieniä mutta isoja edistysaskelia. Reunat on kertaalleen leikattu ja hiottu noin 15 asteen kulmaan, istuinkaukalon sisäreuna on toiselta puolelta muotoiltu uusiksi pyöristetty oikeaan mutta ei lopulliseen muotoon, etukannen muotovirheitä on korjattu, ja niin edelleen.

Uretaania pintaan

Kannen (lestin) pintaa tasoitettiin ja 3 mm uretaanilevystä leikattiin reunoihin tasaiset palat. Tällä menetelmällä me saadaan pinta kertaheitolla tasaisemmaksi. Tekniikan heikkoutena on hinta, 3 mm uretaanilevy ei ole halpaa.

Kansi kipsissä

Kannen hiontaa jatkettiin. Kansiluukkujen kohdalla tehtiin "vedenpoistokanaalit". Kantta oli aikaisemmin "kitattu" kipsillä, mutta tasaiseksi hiominen osoittautui hankalaksi kun hiottavassa pinnassa oli sekaisin pehmeää uretaania ja kovaa kipsiä. Niinpä illan päätteeksi osaan kannesta levitettiin ohut kipsikerros tasoitteeksi. Seuraavalla kerralla kipsikerros hiotaan kevyesti.

Kansi alkaa olla muodossaan

Kannen muotoilu on ollut varsin hidas työvaihe. Helpointa olisi ollut tehdä tasainen kansi, mutta se näyttää tylsältä. Villeimpiä haaveita on taasen turha edes yrittää toteuttaa käytössä olevilla menetelmillä (=käsityö).

Joka tapauksessa, kansi alkaa vihdoinkin saada oikeat muotonsa. Tästä alkaa taas se kittaaminen ja hiominen ..

Keula uusiksi

Keulakansi oli tehty useammasta palasta, joka työstämisen yhteydessä hajosi etenkin kun uretaanilevyä oli ohuelta. Koska edessä oli potentiaalisesti kova kittaaminen ja hiominen, oli helpompi ratkaisu tehdä etukansi uusiksi yhtenäisestä uretaanilevystä. Työaika joka käytettiin ensimmäiseen harjoituksen, ei aivan hukkaan mennyt. Nyt oli helpompi hahmottaa minkälainen kannesta pitäisi tulla, kun sen oli jo aikaimmin kerran nähnyt. Näin ollen keulakannesta tehtiin matalampi (kuvassa muotoilu vielä erittäin keskeneräinen).

Takakanteen otettiin hiukan mallia koskareista. Lopptulos on toki aivan erilainen. Purjekanootin takakansi on pari hehtaaria isompi kuin koskarissa.

Inspiraation lähteitä

Purjekanootin kansien muotoilu on varsin haastavaa puuhaa, etenkin harrastajalle jolla ei ole minkäänlaisia lahjoja muotoilijana, saatikka kokemusta muotoilijana. Kaikki esimerkit ja inspiraation lähteet on hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasta. Tässä projektissa syntyvä purjekanootti on ensimmäinen maailmassa laatuaan, joten kopioimiseen on vaikea syyllistyä.

Purjekanootin takakansi on omalla tavallaan haastava, se on leveä, sen pitäisi olla kansiluukusta huolimatta tasainen tai muuten vähän peräsinpinnan toimintaa haittaava, ja sen täytyy kaventua perää kohti voimakkaasti.

Oheiset kuvat Jacksonin koskikajakista osoittavat, kuinka voimakkaita muotoja kajakissa voi olla, ilman että se vaikuttaa 'epänormaalilta'. Jacksonin perä on aika lailla erilainen kuin kanootin perä, mutta siinä on paljon samaa tavoitteidemme kanssa.

Kannen muotoilua

Tulevaisuuden kannalta nyt on varmasti yksi merkittävimmistä kannen työstämisen vaiheista Uretaanimöhkäleistä yritetään nyt muotoilla käytännöllinen kansi, jossa silmä lepää. Ei oo helppoo! Paperille tehdyt suunnitelmat voi nyt heittää nurkkaan ja työstää kantta silmämääräisesti. Etukansi on laskenut niin paljon, että kansiluukuun upottamisessa on haasteita. Vastaavasti etukannen korkeuden laskiessa tulee tarvetta laskea takakantta, jotta kokonaisuus säilyy sopusuhtaisena.

Stanleyn "raspi" on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi uretaani työstämiseen. Myös pitkä vanerinen lankku, johon on nidottu hiomaparia (karkeus 40) on osoittautunut käytännölliseksi.

Uretaanin jyrsimistä

Kansiin ajettiin kansiluukkujen aukot yläjyrsimellä. Takakannessa aukko on aika lailla lopullinen syvyytensä puolesta. Keulassa aukko tietty kohdallaan, mutta lopullinen syvyys kehittyy kannen muotoutuessa. Onneksi uretaani on niin helppo työstää. Nyt on niin helppo työstää kantta liikaa, mutta korjaaminenkin onnistuu kohtuullisen helposti liimalla ja uretaanisuikaleilla. Työstäminen muistuttaa välillä lumiveistoksen tekoa, ja sitä taiteellista silmää juuri nyt kaivataankin ...