Kakstonnista ja Fareclaa

Kannen lestiä on tänään hiottu karkeudella 2000 ja puunattu Fareclan kiillotusaineella. Kansi kiiltää nyt hienosta. Paikka paikoin lestissä on pieniä koloja, mutta muotissa ne tulevat näkyviin kohoumina jotka on tarkoitus hioa muotista pois.

Ennen nukkumaanmenoa kannen lesti vahattiin ensimmäisen kerran ja peiteltiin pölyltä suojaan vanhoilla lakanoilla.

Kannen puunausta tonnisella

Kannen lestiä hiottiin vesihiontapaperin karkeudella 1000. Ruiskumaalauksen appelsiinipinta on saatu pois aika hyvin, mutta vielä on pieniä kraatereita. Hölmöintä tässä on se, että kraatereiden syvyys on niin pieni, että niitä ei voi sormella tuntea. Kuitenkin kannessa näkyy sopivassa kulmassa katsottaessa appelsiinipintaa (niitä kraatereita). Maalikerros on sen verran ohut, että mallikerroksen pohja kuultaa paikka paikoin läpi - mutta ei ole vielä puhki. Aloiteltiin jo hiontaa karkeudella 2000 (3M paperi Cora Väristä).

Hiontaa ja kittausta

Tänään tuli hiottua kansi loppuun. Aikaa meni noin tunti. Lähes kaikki isot pinnat alkavat olla nyt hyvässä kunnossa, joten oli aika mennä yksityiskohtiin. Pienet kolot tuli kitattua kevyesti. Jotta ne kittausvaiheessa löytyvät nopeasti, ennen kuin kitti jämähtää käsiin, ne tuli merkattua punaisella tussilla. Kansiluukkujen kohdat, nurkat ja etulaipio tuli kitattua vielä tukevasti kahden mällin verran. Etulaipion pyöreä muoto on sen verran haastava että sen kanssa voi mennä vielä tovi. Jatkuu hionnalla ...

Lähes pölytöntä hiontaa

Jokunen viikko sitten Bauhausissa pisti silmaan "edullinen" kuiva-/märkäimuri, jossa oli työkaluliitäntä. Siitä se sitten tuli mieleen testata tavallisen pölynimurin liittämistä hiomakoneeseen. Testausta helpotti varastosta löytynyt jonkin laitteen mukana tullut sovitin pölynimurin "pistooliin". Vaikka liitos ei ollut kovin tiukka, letku pysyi hyvin hiomakoneessa ilman sen kummempaa kiristämistä täi teippaamista.

Ensin pölynimuri, ja sitten hiomakone päälle. Hiomakoneen ääni oli niin kova, että pölynimurin päälläoloa ei olisi huomannut ilman pölynkatoamista letkuun. Hetkittäin tuntui siltä, että hiomakoneessa on jotain vikaa, koska aikaisemmin ympäriinsä levynnyt pöly oli hävinnyt - eikö se hiomakone hiokaan! Kesällä ulkona tapahtunut hionta oli niin sottaista, että epäilin hionnan jatkuvan naapurin ikkunan pesulla - nyt autokatoksessa tapahtunut hionta oli niin puhdasta, että vieressä ollut auto oli hionnan jälkeen puhdas, katoksen lattia oli puhdas ja vaatteita ei tarvinnut laittaa pesuun. Sen lisäksi hionnan etenemistä oli helppo seurata, koska pinta puhdistui hionnan aikana automaattisesti. Pölynimurista oli yksi yllättäväkin hyöty. Syysillassa viilennyt autokatos alkoi lämmitä pölynimurin puhaltaessa lämmintä ilmaa. Jatkuvassa käytössä esierottelijan käyttö olisi varmasti järkevää, jos hiontaan käyttää tavallista pölynimuria.

Tätä projektia on tehty noin kolme talvea. Pääosa ajasta on mennyt hiontaaan. Miksi ihmeessä tämä pölyn imeminen tuli kokeiltua vasta nyt :-} Täytyy käydä uudelleen katselemassa niin pölynimureita.

Lestin hiontaa

Tänään jatkettin lestin hiontaa rohkaisevin tuloksin. Käyttöön otettiin edellistä kertaa järeämmät välineet - ensin koneellinen hionta kuivana ja sitten käsin märkänä. Molemmilla kerroilla hiomapaperin karkeus 120. Tulosta syntyi hyvin mutta siitä huolimatta seuraavalla kerralla tehdään sama operaatio uusiksi.

Jos tästä nyt pitäisi jotain oppia, niin vähintään oikean hiontakarkeuden merkitys. Olkoonkin, että pyrkimyksenä on kiiltävä lopputulos, niin pintavikojen hionta vaatii riittävän karkeaa hiontapaperia. Karkeammasta sitten siirrytään asteittain hienompaan. Gelcoat pinta kestää yllättävän hyvin hiontaa ja sen saa riittävän laadukkaaksi muottia varten.

Hiontatahnaa

Seuraavaksi pintaa puunataan Farecla G10 (www.farecla.com) hiontatahnalla. Tämä on sieltä hienoimmasta päästä. Fareclalla on muitakin karkeuksia mutta aloitamme varovasti tällä tuotteella.
(kuva valmistajalta)