Muotin hiontaa

Muotin pinnassa on pienen pieniä epätasaisuuksia, jotka eivät välttämättä näy kovin hyvin mutta tuntuvat pintaa pyyhittäessä käteen. Mahdollisesti lestissä ollut reilusti alle nuppineulan kokoinen kolo tuntuu muotissa isona nyppylänä. Epätasaisuudet hiottiin vesihiomapaperin karkeuksilla 600, 1000 ja 2000. Muotin pinta tietty himmeni hionnassa joten se täytyy kiillottaa uudelleen. Ei olisi uskonut ennen projektin alkua kuinka paljon ns. lopullista muottia tullaan hiomaan ja millä karkeudella!

 

Luovutusvoitto lestistä

Kannen muotin irroittaminen lestistä piti olla pikkuhomma. Homma lähtikin käyntiin hyvin, mutta laipioiden kohdalta irroittaminen oli todella hankalaa. Teimme käden mentävät aukot kansiluukkujen kohdalle jotta pääsimme auttamaan irroitustoimia sisäpuolelta. Sitten laitoimme päreiksi rimat, jotka tukivat partaita. Siinä sivussa käännettiin kanotti pari kertaa ympäri ja ylösalaisin. Näytti silta, että muotti oli jostain kohtaa tiukasti kiinni lestissä. Lähes kolme tuntia kestäneen puurtamisen jälkeen muotti irtosi lestistä. Vaikka käytimmekin hiukan voimatoimia, muotti taisi säilyä vahingoittumana.

Muotin irrotus lestitstä aloitettiin perinteisesti käsin vääntelemällä.

Pohjan laippa oli laipioiden kohdalta tiukasti kiinni, joten tarvittiin jo hiukan väkivaltaa.

Kun mikään ei tuntunut auttavan, purettiin partaan kiinnityksiä.

Kolmen tunnin ahertamisen jälkeen lesti irtosi rungosta.

Tämän jälkeen homma oli helppoa. Lesti alkoi irrota muotista.

Ja viimein paljastui kannen muotti.

Kannen muottiin lasikuitukerrokset 2-4

Viime viikon torstain laminoitiin muotin ensimmäinen kuitukerros. Eilen tiistaina hommaa jatkettiin ja saatettiin loppuun saakka. Lasikuitukerroksia laminoitiin 3 kerrosta lisää - yhteensä siis kerroksia on 4. Mattona käytettiin Biltemasta hankittua 300 g/m2 katkokuitua. Hartsia meni reilusti: 10 litraa.

Kannen puunausta tonnisella

Kannen lestiä hiottiin vesihiontapaperin karkeudella 1000. Ruiskumaalauksen appelsiinipinta on saatu pois aika hyvin, mutta vielä on pieniä kraatereita. Hölmöintä tässä on se, että kraatereiden syvyys on niin pieni, että niitä ei voi sormella tuntea. Kuitenkin kannessa näkyy sopivassa kulmassa katsottaessa appelsiinipintaa (niitä kraatereita). Maalikerros on sen verran ohut, että mallikerroksen pohja kuultaa paikka paikoin läpi - mutta ei ole vielä puhki. Aloiteltiin jo hiontaa karkeudella 2000 (3M paperi Cora Väristä).

Kannen lesti maalattuna

Kannen lesti on maalattu kaksikomponenttimaalilla. Appelsiinin kuorella oleva pinta hiottiin kevyesti vesihiomapaperin karkeudella 1000. Hionta jatkuu ensi kerralla.

Kittiä ja hiontaa

Kantta taas tullut hiottua ja kitattua.

Harmaata pintaan

Kannen lesti maalattiin harmaalla maalilla, jotta saatiin käsitys tähän mennessä tehdyn työn laadusta. Hyvältä näytti.

Muutto uuteen rakennuspaikkaan

Kesä on ohi ja projekti piti saada autokatoksesta neljän seinän sisälle. Onneksi saatiin käyttöön tilat erään yrityksen nurkista.

Kuva: Lesti on ajettu sisään uuteen rakennuspaikkaan

 

Kuva: Työpiste oli yläkerrassa, jonne lesti/runko piti kantaa

Kuva: Kulkureitti oli jossain määrin hankala viisimetriselle rungolle

Kuva: Vasemmalla puolella on rungon muotti, jossa makaa valmis runko.

Hionta jatkuu

Tänään meni pari tuntia pääasiassa laipioiden ja kansiluukkujen paikan hionnassa. Kulmia on monta, joten Deuzerin (Hong Kong) 10 euron kärkihiomakone osoittautui käyttökelpoiseksi. Valitettavasti kärkihiomakoneen pölynimuriliitäntä on niin  iso, että se ei mahtunut kiinni pölynimuriin kiinni - sittemmin lähes pölyttömään työskentelyyn tottuneelle tämä otti suunnattomasti päähän. Ellipsin muoto ei ole kaikkein helpoimpia hioa. Ahtaimmissa paikoissa raspiroopellekin olisi ollut käyttöä, mutta se ei tähän hätään ollut käytettävissä.

Laipiot alkavat näyttämään hyvältä, mutta kansiluukkujen paikoissa riittää vielä kitattavaa ja hiottavaa.

Hiontaa ja kittausta

Tänään tuli hiottua kansi loppuun. Aikaa meni noin tunti. Lähes kaikki isot pinnat alkavat olla nyt hyvässä kunnossa, joten oli aika mennä yksityiskohtiin. Pienet kolot tuli kitattua kevyesti. Jotta ne kittausvaiheessa löytyvät nopeasti, ennen kuin kitti jämähtää käsiin, ne tuli merkattua punaisella tussilla. Kansiluukkujen kohdat, nurkat ja etulaipio tuli kitattua vielä tukevasti kahden mällin verran. Etulaipion pyöreä muoto on sen verran haastava että sen kanssa voi mennä vielä tovi. Jatkuu hionnalla ...

Kannen lestin hiontaa

Edelliskerran kittauksia tuli hiottua noin reilun tunnin. Siinä ajassa sai hiottua vain noin puolet kannesta, mutta lopputulos alkaa nyt näyttää hyvältä. Kannen lesti näyttää aivan samalta kuin kevään kuvissa, mutta käsin kosketeltaessa huomaa selkeän ero pinnan tasaisuudessa. Hionta jatkuu seuraavlla kerralla ...

Kittausta

U-Pol Extra osoittautui oikein hyväksi kitiksi. Tasaista jälkeä tulee helposti ja kitti jää hyvin pintaan kiinni. Taitaa olla jopa notkeampaa kuin Dinitrol, joten se on helpompi levittää vaikka tekniikka ei olisikaan hallussa.

Kertakäyttölautasten käyttö lisäsi "kittausmukavuutta". Samoin, käytössä oli useampia kumilastoja ja sisäkulmien pyöristämiseen oma laatoittajille tarkoitettu pieni kumilasta.
Kittiä meni 1,1 litran tölkistä yli puolet, vaikka kyseessä olkin vain pienten kolojen paikkausta. Tosin, sitlootan sisäkulmien pyöristämiseen meni aika paljon tavaraa. Seuraavalla kerralla päästää taas hiomaan.

Kuvia ei ole nyt tarjolla - kamera on jossain hukassa.

Imuri käyttöön

Tänään tuli kitattua kannen lestin pieniä koloja. Kitin sekoittamiseen tarvittavista alustoista on aina pulaa, mutta nyt tuli keksittyä aika käyttökelpoinen tapa: Otetaan useampi kertakäyttölautanen ja tehdään kitti päälimmäiselle lautaselle. Kittaamisen jälkeen lautanen roskiin ja seuraava lautanen seuraavan kittisatsin sekoittamiseen. Näin on aina käytössä pudas alusta eikä edellisen kerran jämiä tarvitse puhdistaa. Yksinään lautanen on liian "löysä", mutta nipussa lautanen on tarpeeksi jäykkä.

Kittiä meni noin 700 grammaa, joten tähän mennessä kittiä on tainnut mennä noin 3 kg pelkästään kannen lestiin. Merkittävä osa kitistä on tietenkin ylimääräistä, joka täytyy hioa pois ...

Pölynimurikokeilun innoittamana tule haettua Bauhauksesta pölynimuri, jossa on liitäntä sähkölaitteille. Tarjolla oli muutama samanhintainen vaihtoehto, mutta kohdistui alun perin pari kymppiä suunniteltua kalliimpaan Kärcher 3.500 malliin. Biltema, Class Ohlson, Valintatalo ja Bauhaus myyvät kaikkia samankaltaisia n. 75 euron pölynimureita sähkölaiteliitännällä, mutta Kärcherin noin 100 euron vekottimen etuna on parempilaatuinen (kestävämpi?) letkun liitäntä ja ennenkaikkea imuletku on 4 metriä pitkä. Pitkä letku mahdollistaa suuremman liikkumatilan. Halvemmissa imureissa letku on vain n. 1,5-2m. Imurin lisäksi tuli hankittua jatkojohto, jotta tasohiomakoneen lyhyt johto ei muodostuisi työskentelyn rajoitukseksi.

Pölynimurin töpseli seinään ja tasohiomakone kiinni pölynimuriin. Kun hiomakoneen laittaa päälle niin pölynimuri käynnistyy, ja kun tasohiomakoneen samuttaa niin 5 sekunnin kuluttua sammuu pölynimuri - käyttömukavuus on nyt huipussaan. Tuli hiottua karkeudella 60. Sillä lähtee kitin pahimmat epätasaisuudet hyvin pois, mutta sen kanssa saa olla myös varovainen jotta ei tule hiottua liikaa.  Hionta jatkuu seuraavalla kerralla ...

Lähes pölytöntä hiontaa

Jokunen viikko sitten Bauhausissa pisti silmaan "edullinen" kuiva-/märkäimuri, jossa oli työkaluliitäntä. Siitä se sitten tuli mieleen testata tavallisen pölynimurin liittämistä hiomakoneeseen. Testausta helpotti varastosta löytynyt jonkin laitteen mukana tullut sovitin pölynimurin "pistooliin". Vaikka liitos ei ollut kovin tiukka, letku pysyi hyvin hiomakoneessa ilman sen kummempaa kiristämistä täi teippaamista.

Ensin pölynimuri, ja sitten hiomakone päälle. Hiomakoneen ääni oli niin kova, että pölynimurin päälläoloa ei olisi huomannut ilman pölynkatoamista letkuun. Hetkittäin tuntui siltä, että hiomakoneessa on jotain vikaa, koska aikaisemmin ympäriinsä levynnyt pöly oli hävinnyt - eikö se hiomakone hiokaan! Kesällä ulkona tapahtunut hionta oli niin sottaista, että epäilin hionnan jatkuvan naapurin ikkunan pesulla - nyt autokatoksessa tapahtunut hionta oli niin puhdasta, että vieressä ollut auto oli hionnan jälkeen puhdas, katoksen lattia oli puhdas ja vaatteita ei tarvinnut laittaa pesuun. Sen lisäksi hionnan etenemistä oli helppo seurata, koska pinta puhdistui hionnan aikana automaattisesti. Pölynimurista oli yksi yllättäväkin hyöty. Syysillassa viilennyt autokatos alkoi lämmitä pölynimurin puhaltaessa lämmintä ilmaa. Jatkuvassa käytössä esierottelijan käyttö olisi varmasti järkevää, jos hiontaan käyttää tavallista pölynimuria.

Tätä projektia on tehty noin kolme talvea. Pääosa ajasta on mennyt hiontaaan. Miksi ihmeessä tämä pölyn imeminen tuli kokeiltua vasta nyt :-} Täytyy käydä uudelleen katselemassa niin pölynimureita.

Kannen lestin kittausta supersoftilla

Kanteen on vedetty tukeva kerros 'helposti hiottavaa' (sellaista ei olekaan) kittiä. Homma jäi vielä hiukan kesken. Toukokuun 3. viikon helteet ja kevät eivät edistä projektia - tuppaa olemaan kaikkea muutakin menoa.

Kannen lestin hiomista

Lestiä tuli hiottua pari tuntia .. hiukka tylsää hommaa mutta onneksi kevätaurinko lämmitti hyvin ja töitä pystyi tekemään ulkona.

Kittaamista

Lasikuitukankaan jälkeen kannen pinta tuntuu kohtuullisen tasaiselta, mutta tasoitettavaa on vielä paljon. Ensin leikattiin saksilla ylimääräiset kangasreunat pois. Sen jälkeen lasikuitukankaasta leikattiin pois kohdat, joissa oli ilmakuplan muodostama patti. Sen jälkeen kuplien kohdat kitattiin kerran ja kansi kitattiin kauttaaltaan Scanpoolin valkoisella kitillä.

Hartsimaalausta

Istuinkaukalon nurkkia kitattiin ja kannen pintaa viimeisteltiin kauttaaltaan ennen seuraavaa työvaihetta. Kannen pintaan siveltiin polyesterihartsikerros (kulutus n. 1.2 l, kovettajaa 2 %) sitomaan uretaanin pinnassa pyörivää pölyä ja kovettamaan pehmeää pintaa. Seuraavaksi kanteen laitettava ohut lasikuitukangaskin pitäisi olla helpompi laminoida polyesterihartsin kovettamaan pintaan.

Pientä edistystä

Pieniä mutta isoja edistysaskelia. Reunat on kertaalleen leikattu ja hiottu noin 15 asteen kulmaan, istuinkaukalon sisäreuna on toiselta puolelta muotoiltu uusiksi pyöristetty oikeaan mutta ei lopulliseen muotoon, etukannen muotovirheitä on korjattu, ja niin edelleen.

Uretaania pintaan

Kannen (lestin) pintaa tasoitettiin ja 3 mm uretaanilevystä leikattiin reunoihin tasaiset palat. Tällä menetelmällä me saadaan pinta kertaheitolla tasaisemmaksi. Tekniikan heikkoutena on hinta, 3 mm uretaanilevy ei ole halpaa.