Kölilaatikon lesti

Ei oo helppoo. Kölilaatikon muotista tuli lesti. Alun perin tarkoitus oli, että vanerisesta kölilaatikon muotista saisi tehtyä valmiita kölilaatikoita. Muodot ovat vaan sen malliset, että täytyy tehdä ensin lesti, josta tehdään kaksiosainen muotti. Kölilaatikkokin tehdään siis kahdesta osasta.

Aikaisempaan kokemukseen perustuen kölilaatikon sivut eivät voi olla tasaiset "lommahtamisen" vuoksi. Kylkeen täytyy siis tehdä poikkeavia muotoja, jotka on saatu aikaiseksi liimaamalla vanerisoirot. Kulmia on loivennettu Wurthin VAKU 20 kitillä (Tarjoustalo, Vantaa, Porttipuisto). Kaikenlaisia kittejä on tullut tämän projektin aikana kokeiltua, ja tämä tuntuu ehdottomasti liian kovalta hiottavuudeltaan.

Kittausta

U-Pol Extra osoittautui oikein hyväksi kitiksi. Tasaista jälkeä tulee helposti ja kitti jää hyvin pintaan kiinni. Taitaa olla jopa notkeampaa kuin Dinitrol, joten se on helpompi levittää vaikka tekniikka ei olisikaan hallussa.

Kertakäyttölautasten käyttö lisäsi "kittausmukavuutta". Samoin, käytössä oli useampia kumilastoja ja sisäkulmien pyöristämiseen oma laatoittajille tarkoitettu pieni kumilasta.
Kittiä meni 1,1 litran tölkistä yli puolet, vaikka kyseessä olkin vain pienten kolojen paikkausta. Tosin, sitlootan sisäkulmien pyöristämiseen meni aika paljon tavaraa. Seuraavalla kerralla päästää taas hiomaan.

Kuvia ei ole nyt tarjolla - kamera on jossain hukassa.

Kannen lestin kittausta supersoftilla

Kanteen on vedetty tukeva kerros 'helposti hiottavaa' (sellaista ei olekaan) kittiä. Homma jäi vielä hiukan kesken. Toukokuun 3. viikon helteet ja kevät eivät edistä projektia - tuppaa olemaan kaikkea muutakin menoa.

Kittaamista

Lasikuitukankaan jälkeen kannen pinta tuntuu kohtuullisen tasaiselta, mutta tasoitettavaa on vielä paljon. Ensin leikattiin saksilla ylimääräiset kangasreunat pois. Sen jälkeen lasikuitukankaasta leikattiin pois kohdat, joissa oli ilmakuplan muodostama patti. Sen jälkeen kuplien kohdat kitattiin kerran ja kansi kitattiin kauttaaltaan Scanpoolin valkoisella kitillä.