Ruiskukitin jälkeistä hiontaa

Ruiskukitattua pintaa oli todella helppo hioa karkeudella X00. Parannettavia kohtia kuitenkin löytyy edelleen - Yksi heikompi kohta avattiin ja kitattiin uudelleen supersoftilla. Sen lisäksi kitattiin useita pienempiä kohtia.

Ruiskukittausta

Tähän asti kanootin runko on ollut väritykseltään monen kirjava. Vaneripinta on kitattu ja hiottu moneen kertaan. Välillä se on hunnutettu mustalla spray maalilla. Tänään vuorossa oli ruiskukittaus, tai oikeammin sanottuna hiontamaalin ruiskutus. Hiontamaali muodostaa tasaisen harmaan ja ohuen hiottavan pinnan. Ulkopuolisien "apulaisen" (lue: ammattilaisen) ruiskutukseen käyttämä tuote oli Permasolid 5250 (käyttötekninen tiedote). Ruiskuttamisen jälkeen kirjavuuden aiheuttamat näköharhat häviävät ja pinnasta tulee tasaisen harmaa. Rungon epäsäännölliset muodot paljastuvat kitin ollessa vielä märkää, jolloin pinta kiiltää hyvin kirkkaassa valossa. Kuivuttuaan se tuo hyvin esiin myös ne epätasaisuudet, jotka vaativat - jippii! - lisää kittiä.

Ruiskukittaus ei paljastanut mitään odottamattomia muotovirheitä. Näinhän sen pitikin olla kun hyvin tekee, mutta siitä huolimatta se oli ehkä hienoinen positiivinen yllätys. Ainahan sitä jotain epätasaisuuksia olisi voinut löytyä - kyseessä on sentään käsityö, jonka pinta-ala on noin 5,5 m2. Homma jatkuu seuraavalla kerralla - kittaamalla.