Mitä olisi pitänyt tehdä toisin [Osa 2]

Lestin runko on rimakehikko, joka on pinnoitettu 4 mm paksuilla vanerisuikaleista. Noin 6 cm leveät suikaleet on liimattu ja naulattu puukehikkoon. Vaneripinta on "maalattu" kerran polyesterhartsilla, kitattu ja hiottu useaan kertaan, ja lopuksi maalattu hiomamaalilla ja pintamaalilla.

Alkuperäinen rakennuspaikka oli talvella kuiva ja lämmin paikka. Keväinen paikkamme taas lämmittämätön ja kesän runsaat sateet ovat pitäneet huolen korkeasta ilman kosteusprosestista.

Projektia on tehty rauhalliseen tahtiin kerran viikossa, mutta pari pidempääkin taukoa on sattunut.

Lestin puurakenne, ilmankosteus ja projektin kesto yhdessä eivät ole oleet hyväksi laadulle. Lestin pinta elää hiukan. Todennäköisesti tilanne olisi parempi, jos olisimme pinnoittaneet vanerikerroksen kerroksella polyesteria/lasikankaalla. Se toivon mukaan olisi paremmiin sitonut puupinnan ja vähentänyt elämistä.

Lestin elämisestä aiheutuneet pintavirheet korjataan välimuotin tekovaiheessa. Lopputuloksesta pitäisi tulla entistäkin parempi.

Lestin vahausta

Lestin vaneriset reunalaipat, jotka mahdollistavat mahdollisen alipaine-injektion käytön lopputuotteen valmistuksessa, teipattiin 50 mm leveällä PVC-teipillä. Teippaamalla reunat me vähän fuskattiin työn laadussa, mutta laippojen pinnan laadulla ei ole paljon merkitystä lopullisessa työssä. Oikea oppisempi tapa olisi ollut laippojen maalaus ja kiillotus tasaiseksi itse lestin tavoin.

Lestin pinta kiillotettiin vielä kerran Farecla G10:llä. Kiillotus ei aiheuttanut havaittavaa muutosta pinnan laadussa sillä se on jo kiiltävä aikaisemman puunauksen ansiosta. Kiillotuksen jälkeen pintaan levitettiin ensimmäinen kerta muottivahaa (Blue Wax 333 MR) joka noin tunnin kuivumisen jälkeen kiillotettiin. Vahausta tehdään kaikkiaan noin 5 kertaa.

Ratsastajat

Captain's Shopista (www.captainsshop.fi) löytyi liikkiuraan sopivan pieni ratsastajamalli - malli 54-A016. Sen liikkiuran sisäisen pyöreän osan halkaisija on sopivat 7,9 mm. Liikkeiden varastot on näköjään niin pienet, että kustakin Captain's Shopin liikkeestä löytyi n. 10 kpl. Tilasimme siis lisää.

Päivitys 31.8.2008: Captain's Shop ei ole pystynyt toimittamaan lisää ratsastajia, mutta pieniä ratsastajia löytyi myös WB-Sails:ltä (www.wb-sails.fi)

Vesihiontaa (9. hiontakerta)

Hionta vesihiontapaperilla, jonka karkeus on 2000 (3M Wetordry 401Q Perfect-it, myyjä esim. HL-Group tai Cora Väri), tuntui hyvältä ratkaisulta. Hionta oli helppo tehdä ja pinnasta lähti juuri sopivasti materiaalia. Hionnan jälkeen pinta puunattiin Farecla G6:lla käyttää halpaa killotuskonetta. Kuvassa näkyy Fareclan jälkeen puhdistettu pinta oikealla. Vasemmalla on vielä Farecla-kerros odottamassa hinkkaamista.

Liikiura mastoon

Kuva: PVC-muovinen kisko liikkiuraksi.

Rahalla saa, mutta purjekanootin on tarkoitus olla kokonaiskustannuksiltaan "kohtuullinen", niinpä maston kanssa kikkaillaan kustannuksiltaan järkevän ratkaisun löytämiseksi. Maston voi tehdä tai teettää puusta (painava), ostaa valmiin alumiinisen (kallis) tai hankkia lasi-/hiilikuituisen joka on tehty johonkin muuhun purjealukseen. Varmasti muitakin tapoja on, mutta lasi-/hiilikuituiset surffilaudan mastot on hyväksi koettuja purjekanoottihommiin.

Yksiosainen, suora ja kartionmuotoinen masto soveltuu erittäin hyvin purjekanoottiin. Jos purje on kiinnitetty mastoon spriraaliköydellä, niin liikkiuraa ei tarvitse. Me kokeilemme liikkiurana PVC-muovista kuomukiskoa, joka liimataan uretaaniliimalla (esim. Sikabond T2) Excelin (http://www.exelcomposites.net/) valmistamaan surffilaudan mastoon. Lopputuloksen pitäisi olla edullinen, helppokäyttöinen, kestävä ja siisti. Perästä kuluu ...

Lisää töitä

Lestin pinnan hienosäätöä on nyt kokeiltu eri tuotteilla. Pelkkä kiillotus pastalla ei riitä vaan parhaalta ratkaisulta näyttää (1) vesihiontapaperi karkeus 2000, (2) hiontapasta Farecla G6 ja (3) kiillotus Farecla G10.

Tässä säätämisessä vanerisen lestin pinta on hiukan elänyt, joten maalipinnan laatu on samalla heikentynyt. Joudumme tekemään yhden lasikuituisen välimuotin ennen lopullista muottia, joka hidastaa projektia ja nostaa kustannuksia. Samalla lopullisen muotin laadun pitäisi olla parempi ja ehkä ennalta paremmin ennakoitavissakin.

Kansiluukut

Kuva: Kajak Sport

Olkoonkin kyseessä kanootti, emme ole tekemässä [välttämättä] avokanoottia, vaan noin 2/3-osaa katettua purjekanoottia. Kannet on tarkoitus tehdä samaan tapaan muotista kuten pohjakin. Kannen tekeminen saa odottaa ensi talveen (2008-2009).

Kajakkien kansiluukut sopivat rakenteeltaan ja muodoltaan hyvin tarkoitukseemme. Yksi perusvaatimus on tiiviys. Kaatumistilanteessa vettä ei saisi juurikaan päästä rungon sisään. Vesitiiviit laipiot ovat osa purjekanootin turvallisuutta parantavaan kellumisominaisuutta, toisaalta kuivat retkeilyvarusteen ovat mukavammat kuin vedessä liotetut. Retkivarusteet tulee aina pakata vesitiiviisiin pusseihin, joten pieni vesi ei haittaa mitään.

Kajak Sportin (www.kajaksport.com) kansiluukut ovat hyviksi todettuja, vedenpitäviä ja soveltuvat tee-se-itse-miehille-ja-naisille, vaikka tyylikkyydessään ne vetävätkin vertoja Nokian Kontio-saappaille. Kannen voisi tehdä malliltaan sellaiseksi, että siihen voi istuttaa Kajak Sportin luukut tai tehdä itse oman mallin mukaan lasikuituiset luukut.