Toinen kittauskierros

Kärsivällisyys on taas koetuksella. Kittaaminen on aivan oma taiteenlajinsa, joka ei meinaa amatööreiltä sujua halutulla tavalla. Osa pinnasta on jo aivan priimaa - kun taas toisaalla kittiäkin on liian paljon ja kitti itsessään on tehnyt omat rajansa. Noh, hiontaa jatketaan seuraavalla kerralla.

Hyvä kikka epätasaisuuksien löytämiseksi on mattamusta spray-maali. Pintaan sprayataan kevyt huntu mustaa maalia, jonka kuivuttua pinta hiotaan pitkällä hiomapalikalla. Mataliin kohtiin jää maalia, ja korkeista kohdista maali hioutuu pois.

Ensimmäinen kittauskierros

Vuorossa oli ensimmäisen tasoitekerroksen levittäminen ja hionta. Scan-Poolin tasoitteen työskentelyaika kovetteen sekoittamisen jälkeen on noin 5 minuuttia, joten pahvin päällä oli hyvä sekoittaa noin "pari kourallista" kerrallaan.

Ohjeen mukaan sekoitussuhde on 100 paino-osaa tasoitetta ja 2,5 paino-osaa kovetetta, mutta homma toimi hyvin kun siihen pariin kouralliseen valkoista tasoitetta ruikkasi pari kiekuraa punaista kovettajaa ja sekoitti hyvin. Pakkauksen mukana tullut 50 gramman tuubi riitti hyvin 2.3 kilon tasoitemäärään, eli jäi ylimääräistä, ja siitä huolimatta kovettui. Tasoite levitettiin noin 12 cm leveällä kumi- ja metallilastalla. Tässä vaiheessa pinta on sen verran epätasainen että kapea lasta toimi hyvin vaikka pyrimmekin mahdollisimman ohueen kerrokseen. Tasoitteen levittäminen on yllättävän haastavaa - ja huonot taidot joutuu kompensoimaan lisääntyneellä hiontatyöllä.

Tasoite on hiontakuivaa noin 15 minuutissa, joten hionnan makuun pääsee lähes saman tien. Hionnassa on estettävä hiontapölyn leviäminen työpaikan ilmaan tai järjestettävä tehokas ilmanvaihto, taikka käytettävä sopivaa hengityksen suojainta. Hioimme pahimmat epätasaisuudet pois epäkesko-hiomakoneella, johon oli kytketty pölynimuri. Toisen hiontakierroksen teimme noin metrin mittaisella jalkalistan pätkällä, johon oli niitattu hiomanauha (karkeus 60). Jalkalista jousti mukavasti rungon pyöreiden muotojen mukaisesti ja hioi tasaisesti laajalta alueelta. Scanpoolin tasoite on helppoa hioa. Ilmeisesti sen kovuus on lähelle koivuvanerin kovuutta koska molemmat, tasoite ja vaneri, hioituivat tasaisesti.

Keula ja perä ovat sen verran monimuotoiset, että ne on hiottava ilman hiontatukea ja tunnusteltava käsin pinnan laatu. Käsin tuntee epätasaisuudet jotka ei ole silmälle näkyviä.

Tasoitetta meni tällä kierroksella alle 3 kiloa (pohjan pinta-ala noin 5,5 m2). Seuraavalla kerralla täytyy hiukan viimeistellä ja tehdä uusi kittauskierros leveämmällä lastalla.

Polyesterin telaamista

Vanerisiivujen hitaan kiinnityksen ja hionnan jälkeen tuntuu, että homma etenee mukavaa vauhtia. Vanerin pintaan siveltiin polyesterihartsia pinnan tiivistämiseksi tasoitetta varten. Homma oli nopea ja helppo tehdä pienellä mohair-telalla. Hartsia meni noin 550 grammaa (kanootin pohjan pinta-ala on 5,5 m2).

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin [Osa 1]

Homma on sen verran lähtökuopissaan, että tulemme tekemään virheitä ja oppimaan uutta vielä myöhemminkin, mutta aloitetaan työskentelytapoja parantavien toimenpiteiden listaaminen heti tuoreeltaan...

Aloitimme vanerisuikaleiden kiinnittämisen rimakehikkoon kanootin keskikohdalta, tehden noin puoli metriä kerrallaan molemmin puolin runkoa. Suikaleet kiinnitettiin viistosti runkoon paineilmakäyttöisellä naulapyssyllä. Tämä oli hyvä menetelmä. Virhe oli siinä, että teimme koko rungon samansuuntaisilla vanerisuikaleilla. Oikea tapa olisi ollut tehdä molemmista päistä "peilikuvat". Eli keskikohdasta viistouksen suunta olisi vaihtunut (katso piirros yllä).

"Normaaliveneessä" menetelmämme olisi ollut oikea, mutta kanootissa keula ja perä ovat peilikuvia toisistaan - eli molemmat päädyt ovat voimakkaasti kapenevat . Nyt, kun vanerisuikaleet olivat samansuuntaisia koko matkalta, perässä suikaleet eivät asettuneet luonnollisella tavalla, vaan asettuivat pintaan hiukan "hammastaen" tehden pienen pykälän suikaleiden välille. Hammastuksen saa tasoitettua hiottua ja kitattua, mutta helpommalla olisi päässyt kun olisi tehnyt kerralla oikein.

Huom! Nyt tiedetään mikä on väärä tapa, ja oletetaan tietävämme oikea tapa - nyt se oikea tapa jää uskon asiaksi kun sitä ei tässä projektissa voida käytännössä todentaa :-)

Projekti - versio II

Uusi projektisuunnitelma on seuraava

1. vaiheessa tehdään lesti, joka koostuu vanerikaarien päälle tehdystä rimakehikosta, joka päällystetään 4 mm koivuvanerilla. Pinta puunataan sileäksi muotin tekoa varten.
   
2. vaiheessa lestin avulla tehdään lasikuituinen muotti (kesä 2008)
   
3. vaiheessa tehdään lasikuituinen runko. Runkoon voidaan tehdä toimiva purjehdusvarustus, mutta kantta ei ole.
4. vaiheessa tehdään kanootin kansi (lesti) ja siitä kannen muotti (talvi 2008-2009).

Kun muotit ovat valmiina, saadaan tehtyä omat kanootit (kevät 2009)

Lesti saa muotonsa

Olemme matkan varrella päättäneet muuttaa projektin toteutustapaa. Käytännössä hyppäämme yli yhden vaiheen. Emme teekään uivaa vanerista avokanootin runko, vaan vanerirungosta tehdään suoraan lesti rungon muottia varten. Näin yksinkertaistamme toteutusta, ja säästämme aikaa ja rahaa.

Kun rimakehikko oli kauttaaltaan verhoiltu yhdellä kerroksella vanerisuikaleilla, kohtasimme käytännön toteutusvaihtoehtojen haasteet. Ideoita oli paljon, mutta ei ollut selkeää näkemystä siitä mikä olisi "paras" toteutustapa. Meidän piti ratkaista muun muassa kannen ja rungon liitostapa, sekä vanerisen pinnan viimeistely muotin tekoa varten. Lisäksi mietimme kaksiosaisen muotin toteutustapaa.

Olimme projektin alkuvaiheessa olleet yhteydessä Terpoliin, josta nyt saimmekin konkreettisen ehdotuksen lestin viimeistelyksi. Piirustuksissa keula ja perä ovat täysin pystysuoria. Pystysuora muoto tarkoittaisi kaksiosaista muottia, mutta päädyimme tekemään perästä ja keulasta sen verran viiston, että uskomme rungon irtoavan yksiosaisestakin muotista. Varmuuden vuoksi muotin pohjaan köliaukon kohdalle voi tehdä reiän paineilman tai veden käyttämiseksi irrotuksessa.

Vaneripinnan hionnan jälkeen lestin pintaan sivellään polyesterihartsi kitin tarttuvuuden parantamiseksi. Polyesterihartsin jälkeen pinta kitataan, jonka jälkeen siihen laminoidaan 200g lasikangas ruiskukitin pohjaksi. Kittaukseen käytettävä tuote on Scanpool Whiteplast, joka on helposti hiottava 2-komponentti polyesterikitti. Lestin reunaan tehdään n. 15 cm "laippa", jotta lopullisessa muotissa myös injektiomenetelmää voi käyttää laminoimisessa. Rungon ja kannen liitostapaankin on hyvä ajatus, mutta palataan siihen myöhemmin.

Lestin vaneripinnan hionta jatkuu, mutta nyt on selkeä näkemys lestin toteutustavasta.