26.3.2008

Ruiskukittausta



Tähän asti kanootin runko on ollut väritykseltään monen kirjava. Vaneripinta on kitattu ja hiottu moneen kertaan. Välillä se on hunnutettu mustalla spray maalilla. Tänään vuorossa oli ruiskukittaus, tai oikeammin sanottuna hiontamaalin ruiskutus. Hiontamaali muodostaa tasaisen harmaan ja ohuen hiottavan pinnan. Ulkopuolisien "apulaisen" (lue: ammattilaisen) ruiskutukseen käyttämä tuote oli Permasolid 5250 (käyttötekninen tiedote). Ruiskuttamisen jälkeen kirjavuuden aiheuttamat näköharhat häviävät ja pinnasta tulee tasaisen harmaa. Rungon epäsäännölliset muodot paljastuvat kitin ollessa vielä märkää, jolloin pinta kiiltää hyvin kirkkaassa valossa. Kuivuttuaan se tuo hyvin esiin myös ne epätasaisuudet, jotka vaativat - jippii! - lisää kittiä.

Ruiskukittaus ei paljastanut mitään odottamattomia muotovirheitä. Näinhän sen pitikin olla kun hyvin tekee, mutta siitä huolimatta se oli ehkä hienoinen positiivinen yllätys. Ainahan sitä jotain epätasaisuuksia olisi voinut löytyä - kyseessä on sentään käsityö, jonka pinta-ala on noin 5,5 m2. Homma jatkuu seuraavalla kerralla - kittaamalla.

19.3.2008

Kölin protoilua



Tässä yksi idea kölistä, joka on tulossa itse asiassa toiseen projektiin mutta toimii samalla protona tälle projektille. Purjekanooteissa on yleisesti käytetty sivukölejä (leeboard), mutta keskiköli tuntuu mielekkäämmältä.

Joidenkin maallikkosuunnittelijoiden mukaan kölin koon pitäisi olla noin 4 % purjepinta-alasta. Samaan hengen vetoon täytyy mainita, että aluksen nopeus vaikuttaa merkittävästi kölin toimivuuteen. Nopeampi alus pärjää pienemmällä kölillä. Meidän projektissa se tarkoittaa 5.1 m2 purjeella noin 0.20 m2 kölipinta-alaa. Vastaavasti peräsimen pinta-alan pitäisi olla noin 1/3 kölin pinta-alasta. Kölin ja peräsimen profiiliksi sopii hyvin lentokoneiden siivistä tutut NACA-profiilit, joiden paksuus on noin 8-12 % profiilin leveydestä. Jos kölin leveys on noin 20 cm, niin sen paksuimman kohdan pitäisi olla noin 1.6 - 2.4 cm. 20 mm paksu vaneri sopii hyvin tarkoitukseen.

Projektimme pienestä koosta johtuen meidän ei tarvitse tässä vaiheessa päästä absoluuttiseen totuuteen. Vanerista tekee nopeasti ja edullisesti uusia köleja jos koepurjehdusten jälkeen siihen on tarvetta.

Neljäs kittauskerta



Valoa tunnelin päässä. Pinta alkaa olla siinä vaiheessa, että muodot on kohdallaan ja kittaus/hionta parantaa pintaa koko ajan. Pinta on sen verran kirjava että on vaikea saada käsitystä sen oikeasta laadusta - lienee pakko siirtyä ruiskukittaukseen.

16.3.2008

Maston ja kölin sijoittelua



Kuvassa on ajatuksia kölin ja maston sijoittelusta, joilla on vaikutusta etu-ja keulakannen pituuteen ja laipioiden paikkaan. "Kaikki riippuu kaikesta". Tässä vaiheessa tämä on vain spekuloinnin pohjaksi ja odotettavissa on että raadin päätökset muuttuvat vielä moneen kertaan. Lopullinen tuntuma oikeisiin sijoitteluihin saadaan vasta vesillä, joten rakenteissa pitäisi pyrkiä siihen että säätövaraa on vähän joka paikassa.

13.3.2008

Purje on valmis



Olemme saaneet jotain valmistakin aikaan - purje on valmis. Teetimme purjeen Vector Sailsilla Puolassa. Purje on tehty C-luokan sääntöihin, eli pinta-ala on 5.1 m2 (55 sq.ft.). Purjeessa ei ole mitään ihmeellistä. Se taitaa olla malliltaan paljon Laserin kaltainen läpilatoitettu purje. Vecorilla on erittäin kilpailukykyiset hinnat mutta kannattaa olla syksyllä liikkeellä kun purjeita tilaa.

12.3.2008

Kolmas kittauskierros

Kittausta, tai oikeastaan hiomista, on tehty tähän mennessä kolme iltaa 1-3 hengen voimin. Kittiä on mennyt kolmatta purkkia, eli noin 5 kiloa. Tarkoituksena on saada pinta lähes kauttaaltaan oikeaan perusmuotoon. Ennen ruiskukittausta pinnan ei tarvitse olla "täydellinen" - pienet pintanaarmut saa jäädä sillä ne peittyvät ruiskukittauksessa. Pinnassa on muutama reilun kämmenen kokoinen tavoitepintaa alempana oleva kohta, mutta ne meinataan kasvattaa oikeaan korkoon ruiskukittauksella Scanpoolin kitin sijaan. Vaikka Scanpoolin kitti on kohtuullisen helppo työstää, silla kasvatta helposti liian paksun kerroksen, joka on työläs hioa.

Hionnassa on käytetty useaakin eri hiomapalikkaa. Hiontapaperin karkeus on ollut 60. Meillä on käyttössä pari erimittaista jalkalistan pätkää, johon on nidottu kiinni hiontanauha. Lyhyempi pätkä on noin metrin ja toinen lähes kaksi metriä. Jalkalista taipuu mukavasti rungon muotojen mukaan mutta ei hio pistemäisesti monttuja. Pidempää listaa täytyy käyttää kahden hengen voimin. Keula ja perä ovat sen verran kurvikkaita, että hionta täytyy tehdä lyhyellä palikalla tai ilman hiontatukea.