Kaatumistesti

Turvallisuus vesillä on ollut projektin eräs tärkeimmistä tavoitteista. Se on ollut yksi syy kannelliseen kanoottiin, jossa on kiinteät sivukellukkeet jotka muodostavat samalla myös sivukannet. Kanootin kelluntaominaisudet selviävät käytännössä vain kokeilemalla - joten kanootti täytyi kaataa.

Ensimmäinen testi tehtiin ilman retkivarustusta. Kaatunut kanootti kelluu korkealla kyljellään, jopa niin korkealla, että kanootin kääntämiseksi ylhäällä olevaan partaaseen pitää kavuta perästä alkaen. Purjehtijat aiheuttama lisäpaino nousun yhteydessä ei juurikaan täytä kanoottia vedellä.

Retkeilyvarustuksessa kellukkeet eivät aivan riitä pitämään kanoottia tyhjänä. Sisään pääsee vettä joitakin kymmeniä litroja, jota sitäkin voi vielä pitää kohtuullisena määränä. Keulassa ja perässä oleva tila on niin suuri, että normaali retkivarustus saattaa liikkua paikaltaan ja aiheuttaa taipumusta kokonaan ylösalaisin kääntymiseen. Se lienee korjattavissa varusteiden tukemisella esim. telttapatjoilla tai ilmapusseilla.

Lisää vain vesi

"Lopullisen" kansiratkaisun puuttuminen ei ole estänyt prototyyppien kehittelyä. Kasassa alkaa olla kolme purjehduskuntoista kanoottia, joista kaksi on tehty rungon välimuotista ja yksi lopullisesta muotista. Protojen kansiratkaisut ovat samat. Symmetrisen rungon ansiosta keula ja perä on tehty samasta muotista. Keulakannen ja takakannan väliin on istutettu sivukellukkeet, jotka samalla muodostavat partaan. Kannen ja sivukellukkeiden muotit on tehty 1,5 mm alumiinilevystä.

Kaikki protot on tehty ACA-luokan rikiä varten. Masto on tehty alumiinista, ja kahveli ja puomi puusta. Etukannessa ja takakannen laipiossa on kumiluukut retkivarusteiden pakkaamista varten.

Keltainen kannen väri on purjekanootissa (ja kajakissa) hieno väri, mutta myös ötökät ovat siitä kiinnostuneet - tuppaavat makoilemaan aurinkoisella kannella.

Rungon (=lestin) kastelu

Purjekanootin runko on nyt kasteltu vedessä - mutta kastajaiset täytyy pitää varmaan erikseen, koska suunnittelija ja toteuttajat eivät ole antaneet nimeä tälle purjekanoottityypille.

Uitettu runko oli itse asiassa muotin tekemiseen käytetty lesti, joten pohjassa oli muotin irrottamiseen tarkoitetut vesiputket ts. pohjassa oli kaksi reikää. Ratkaisu reikien tukkimiseksi ei todellakaan ollut esteettisesti kaunis, mutta toimiva: putket yhdistettiin vesiletkun pätkällä. Sisäpuolen raaka lasikuitupinta oli hiottu kevyesti 'tikkujen' välttämiseksi hiomapaperin karkeudella 40.

Iloksemme täytyy todeta, että runko ei uponnut ja se itse asiassa ui erittäin hyvin. Pohjan pieni V-muoto edesauttoi suunnassa pysymistä pienessä tuulessa, vaikka edettiinkin melan voimin. Laita on aika matala, joten sen korottaminen kannen liitoksen yhteydessä tulee olemaan yksi toteuttamismalli jatkossa. Melontaa haittasi laipat, mutta toisaalta ne olivat tarpeen rungon laitojen jäykistämiseksi.

Lähes parin vuoden uurastaminen palkiittiin tänään- Runko kellui, ja se oli hieno kokemus, mutta vielä on tekemistä että tällä vehkeellä tehdään ensimmäinen purjehdus saatikka lähdetään retkelle. Se ei kuitenkaan latista tämän päivän kokemuksia :-)

Muotin irroitus lestistä

Muotti on nyt irroitettu lestistä. Lestiin oli liitetty kaksi vesiputkea, joiden kautta lestin ja nyt valmistuvan muotin väliin johdettiin vettä. Reunat väännettiin irti toisistaan ja kylkiä voimakkaasti taputtelemalla saatiin aikaiseksi irtautumista. Systeemi pitää suorastaan maagisia ääniä kun vesi pääsee lurahtamaan kunnolla muotin ja lestin väliin. Kun lesti oli kunnolla irti muotista se alkaa kellumaan.

Seuraavaksi uitamme lestin, jotta voimme arvioida minkälaisia pohjajäykisteitä mahdollisesti tarvitaan lopullisiin runkoihin.

Muotin 2. ja 3. kerros

Muotin pintaan laminoitiin kaksi kerrosta katkokuitumattoa 300 g/m2 . Polyesterihartsia meni 8 litraa ja kovettajaa 120 ml. Hartisi meni hiukan enemmän kuin optimi, mutta muotissa sillä ei ole niin väliä.

Muotin ykköset

Tänään lestin pintaan laminoitiin yksi kerros 300 g/m2 katkokuitumattoa.

Ensin matosta leikattiin muotoon tehdyt palat aikaisemmin tehtyjen sabluunojen avulla. Sitten lestin pintaan telattiin hartsia kunkin palan kokoinen alue, ja päälle levitettiin matto. Laminointia vietiin eteenpäin kahteen pekkaan vastakkaisilta puolilta perästä keulaan yhtenä rintamana.

Kahdestaan maton sijoittaminen oli helpointa siten, että toinen otti yläreunasta ja sihtasi kölilinjan kohdalleen, ja toinen taittoi maton runkoa vasten ja painoi alareuna paikalleen. Matto telattiin ensin kostealla telalla kiinni, ja sen jälkeen alumiinitelalla. Reunan tiukat kulmat tuputeltiin 75 mm leveällä pensselillä ja alumiinisellä kulmatelalla (ei saatavissa kaupoista).

Koska me oltiin tekemässä muottia, hartsin määrällä ei ollut niin väliä. Polyesterihartsia kului reilu 4 litraa kolmessa erässä tehtynä (3 l + 1 l + 0.x l) ja kovettajaa 60 ml (1.5 % hartsin määrästä). Vaikka polyesterin sekoitusohjeet neuvovat sekoitussuhteet painoprosentteina, tilavuuksien käyttäminen käy yhtä hyvin.

Työ jatkuu lähipäivinä 2. ja 3. kuitukerroksen laminoinnilla.

Muotin valmisteluja

Lesti vahattiin ja kiillotettiin neljään kertaan.

Muotin laminointi aloitettiin gelcoatin levityksellä lestin pintaan. Jotta muotti ei olisi samanvärinen kuin siitä syntyvät rungot, valkoisen gelcoatin joukkoon sekoitettiin noin 100 ml tummansinistä väriainetta. Väriainepullon sisältö jäänee salaisuudeksi. Ilman merkintöjä valmistajasta tai sisällöstä ollut pullo saatiin kaupan kylkiäisenä lasikuidun oston yhdessä. Gelcoattia tehtiin 4 litran annos, johon joukkoon sekoitettiin 60 ml kovetetta (ts. sekoitussuhde 1.5%). Gelcoattia jäi yli noin puoli litraa (ts. toteutunut kulutus oli noin 3,5 l).

Gelcoatin levitykseen osoittautui hyväksi 100 mm leveä pensseli, jolla gelcoattia levitettiin lestin pintaan pienin puolikaarevin vedoin siten, että levittäminen aloitettiin ja päätettiin vielä käsittelemättömällä pinnalla.

Ensimmäinen kerros katkokuitumattoa levitään 24 tunnin kuluessa, eli huomen illalla.