Lisää töitä

Lestin pinnan hienosäätöä on nyt kokeiltu eri tuotteilla. Pelkkä kiillotus pastalla ei riitä vaan parhaalta ratkaisulta näyttää (1) vesihiontapaperi karkeus 2000, (2) hiontapasta Farecla G6 ja (3) kiillotus Farecla G10.

Tässä säätämisessä vanerisen lestin pinta on hiukan elänyt, joten maalipinnan laatu on samalla heikentynyt. Joudumme tekemään yhden lasikuituisen välimuotin ennen lopullista muottia, joka hidastaa projektia ja nostaa kustannuksia. Samalla lopullisen muotin laadun pitäisi olla parempi ja ehkä ennalta paremmin ennakoitavissakin.

Kansiluukut

Kuva: Kajak Sport

Olkoonkin kyseessä kanootti, emme ole tekemässä [välttämättä] avokanoottia, vaan noin 2/3-osaa katettua purjekanoottia. Kannet on tarkoitus tehdä samaan tapaan muotista kuten pohjakin. Kannen tekeminen saa odottaa ensi talveen (2008-2009).

Kajakkien kansiluukut sopivat rakenteeltaan ja muodoltaan hyvin tarkoitukseemme. Yksi perusvaatimus on tiiviys. Kaatumistilanteessa vettä ei saisi juurikaan päästä rungon sisään. Vesitiiviit laipiot ovat osa purjekanootin turvallisuutta parantavaan kellumisominaisuutta, toisaalta kuivat retkeilyvarusteen ovat mukavammat kuin vedessä liotetut. Retkivarusteet tulee aina pakata vesitiiviisiin pusseihin, joten pieni vesi ei haittaa mitään.

Kajak Sportin (www.kajaksport.com) kansiluukut ovat hyviksi todettuja, vedenpitäviä ja soveltuvat tee-se-itse-miehille-ja-naisille, vaikka tyylikkyydessään ne vetävätkin vertoja Nokian Kontio-saappaille. Kannen voisi tehdä malliltaan sellaiseksi, että siihen voi istuttaa Kajak Sportin luukut tai tehdä itse oman mallin mukaan lasikuituiset luukut.

Hiontatahnaa

Seuraavaksi pintaa puunataan Farecla G10 (www.farecla.com) hiontatahnalla. Tämä on sieltä hienoimmasta päästä. Fareclalla on muitakin karkeuksia mutta aloitamme varovasti tällä tuotteella.
(kuva valmistajalta)

Jännittäviä hetkiä [myös: keula ja perä hukassa]

Lesti on ollut ammattilaisella maalattavana, joten emme ole nähneet runkoa useampaan viikkoon. Tänään oli se jännittävä päivä kun näimme lopputuloksen. Samalla siirsimme lestin uuteen rakennuspaikkaan, joka toi oman jännitysmomenttinsa päivään. Maalattavaksi lesti meni turvallisesti katetun kuorma-auton lavalla, mutta jatkokuljetus meni avonaisessa peräkärryssä. Siirto meni hyvin - aurinkoinen ja kuiva ilma suosi meitä.

Maalauksen lopputulos? Hieno. Ensikertalaisten amatöörien tekemäksi hyvä, ellei parempi. Pinta on niin hieno, että heijastuksista näkee epäkohtia sopivassa valaistuksessa, mutta käsin tunnustelemalla ei heikkouksia aina edes tunne. Hyvästä tuloksesta huolimatta pyrimme parempaan, eli seuraavaksi pintaa puunataan hiontatahnalla.

Aikaisemmin meillä oli mielipide-eroista huolimatta [jokaisella oma] käsitys siitä missä on lestin keula ja perä. Nyt siirtojen yhteydessä keulan ja perän sijainti on hämärtynyt ...

Yli tuhat naulaa

Kun katsot vanhempia kuvia, lestin pinnan rakennetapa näkyy aika hyvin ulkoa päin. Sisäpuolelta näkyy rujo ja piikikiäs pinta - vanerisiivut on liitetty runkorimoihin naulapyssyn avulla. Käsin paukuttamalla työ olisi ollut hidasta, sillä nauloja taisi mennä reilusti yli 1000 kappaletta (kuva lestin sisältä).

8. hiontakerta ja "laipan" asennus

Taas on yksi ilta hiottu (hiontapaperin karkeus 240) ja kitattu. Pinta paranee "sormin tuntuvasti". Käsin sively paljastaa pienet laatuvirheet paremmin kuin katsominen.

Kuva 1: laippojen asennus

Kuva 2: Aikaisemmin kaariin sahatut kolot laippoja varten

Kuva 3: Venemessujen demo alipaineinjektiosta

Partaaseen asennettiin noin 13 cm leveä laippa (katso kuva 1) 4 mm koivuvanerista, jonka avulla muottiin saadaan leveä tasainen reunus.

Runkokaariin on aikaisemmin sahattu kolot (kuva 2), jotta laipalle saatiin hyvä tuki. Laippa kiinnitettiin ruuveilla ja liimalla. Samalla kun laippa jäykistää muottia, siitä tulee myös leveä tasainen pinta mahdollista alipaineinjektiota varten.

Alipaineinjektio on siisti laminointitapa ja lopputuotteesta tulee kevyt, mutta se vaatii harjoittelua onnistuakseen (harjoittelu vaati euroja). Aika näyttää mikä on lopullinen valmistusmenetelmä, mutta laipat ainakin mahdollistavat myös injektion käyttämisen. Kuvassa 3 on erään Kymen Ammattikorkeakoulun (www.kyamk.fi/../Veneala) venemessujen -08 demovene alipaineinjektiosta. Kuvassa näkyy hyvin ilman tuloletku pohjan kohdalla, vihreät verkot ilman kierron parantamiseksi ja leveät laipat. Muotin peittävä pussi on kiinnitetty ilmatiiviisti laippoihin kaksipuoleisella erikoisteipillä, joka näkyy kuvassa mustana viivana reunoissa.

5. 6. ja 7. hionta-/kittauskerta, ja hei taas me ruiskutetaan

Ruiskukittauksen jälkeen pintaa on hiottu (hiomapaperin karkeus 160) ja kitattu Dinitrolin 6010 Super Soft-kitillä. Ruiskukittauksen ansiosta pinnasta hävisi karkeamman (karkeus 60) hionnan jäljet ja on pystytty keskittymään pieniin pintavirheisiin. Kittiä menee tiukkaan kittaukseen niin vähän kerrallaan, että kerta-annos vastaa reilua ruokalusikallista. Kaksikomponenttinen Super Soft kuivaa varttitunnissa ja on mukava hioa, joten illan aikana ehtii tehdä useamman kittaus-hiontakerroksen. Kitattavat kohdat kannattaa merkitä lyijykynällä ennen kitin sekoittamisesta, sillä ruokalusikallinen on todella riittoisaa ja kitti kuivaa nopeasta.


Seitsemännen hiontakerran jälkeen runko ruiskukitattiin kahdella kerroksella aikaisemminkin käytetyllä Permasolidin hiontamaalilla. Nyt työn jälki alkaa todella näkyä. Kostea hiontamaali näyttää laajat epätasaisuudet selvästi ja pienet pintavirheet löytyvät helposti kuivassa tasaisen harmaassa pinnassa. Homma jatkuu taas kittaamalla.