Purjekanootti virtuaalisesti

3D-gurumme on mallintanut purjekanoottimme virtuaaliseksi malliksi. Tässä kanootti on varustettu 5 m2 purjeella ja keskikölillä. Tarkoitus on, että alus voidaan varustaa myös sivukölillisenä ja ACA-luokan kahvelipurjeella. Keulan musta ympyrä on kansiluukku.

Vesiputki

Tänään porattiin ja liimattiin välimuotin pohjaan kaksi putken pätkää vesiletkua varten. JOS käy niin onnettomasti, että runko ei nouse helposti välimuotista, niin voimme puskea vettä muotin ja rungon väliin, jolloin runko kelluessaan nousee irti muotista.

Kuvassa putki on tuettu hihnalla ja juurelle on laitettu liimaksi lasikuitutäytetty. Putken kiinnittämiseksi kunnolla runkoon, juurelle laminoidaan lasikuitukangasta.

Työ on viimeaikoina edistynyt hitaasti. Osa ajasta on mennyt tuumailuun. "Lähes" alkuperäinen ajatus rungon liittämistavasta kantaan on osoittautunut rungon muodosta johtuen mahdottomaksi. Nyt on mietitty vaihtoehtoisia tapoja mutta huipppuhyvää ei ole keksitty, vain keskinkertaisia joskin "ehkä" toimivia. Aiheesta lisää jatkossa kun idea kiteytyy paremmin.

Visio

Kuvassa visio kansirakennelmasta ja sivukellukkeista, jotka samalla muodostavat partaat. Kannen ja rungon liitoksen tekeminen tuottaa hiukan päänvaivaa ...

ps. Muottia on kiillotettu Fareclalla.

Hiontahommia

Välimuottia on tänään hiottu vesihiomapaperilla (karkeus 1200 ja 2000) noin 4 henkilötyötuntia.

Shearwater & Aquamuse

Kesän aikana on Solway Doryn sivuille ilmestynyt uusi purjekanoottimalli nimeltään Shearwater. Shearwaterissa on paljon samaa oman projektimme kanssa. Se on malliltaan perinteinen avokanootti, mutta katettu.



Markkinoilla on toinenkin sarjavalmisteinen avokanootin mallinen purjekanootti - Aquamuse. Se ei ole katettu mutta tehty erityisesti purjehdittavaksi.

Kesän purjehduksien jälkeinen hengähdystauko on koskenut myös projektiamme. Puunausta on taas jatkettu yhden illan verran.

Kuvien tekijänoikeudet toimittajilla.

Välimuotin puunausta

Välimuotin pinnassa näkyy lestin virheitä, joten muotin pinta on käyty läpi kauttaaltaan vesihiomapaperilla. Hiontaan on käytetty aikaa n. 3 henkilötyötuntia. Seuraavalla kerralla jatketaan hiomista.

Lestin purkamista

Projekti on edennyt hitaasta viime aikoina. Kanoottipurjehduksen SM-kilpailut veivät oman aikansa kaluston virittelyssä sekä järjestelyissä.

Työ eteni eilen askeleen verran. Kun lestin keskiosasta poisti yhdet vanerisoirot, niin lestin päädyt sai irrotettua vetämällä niitä keskelle. Purkaminen jäi edelleen kesken mutta
seuraavalla kerralla tarvitaan vain lähinnä siivousta.

Projektin ensimmäinen vuosi

Noin vuosi sitten heräsi ajatus uuden entistä paremman purjekanoottimallin tekemisestä. Tarkalleen vuosi sitten, 8.8.2007, projekti sai merkittävän käynnistyssykäyksen kun John Winters lähetti kustannuksiltaan kohtuullisen ehdotuksen rungon piirustuksista.

Olemme aika hyvin aikataulussa kun tavoitteena on ensimmäinen purjekanoottiretki vuonna 2009. Työ on hidastunut hiukan, koska joudumme tekemään yhden ylimääräisen välimuotin. Se ei kuitenkaan todennäköisesti tule vaikuttamaan kokonaisaikatauluun.

Lesti pirstaleina!

Lestin päälle on laminoitu kaksi uutta kuitukerrosta ja muotti on uskomamme mukaan nyt riittävän paksu 'välimuotiksi'.

Purjekanootin lesti, jonka kanssa on vietetty parisataa työtuntia puunaten, hakataan nyt pirstaleiksi. Muotti irtoaa lestin pinnasta helposti mutta kanootin keula on sen verran pysty, että lesti ei tule ulos muotista ilman väkivaltaa. Lestin purkaminen jäi ajan puutteen vuoksi kesken joten työtä jatketaan seuraavalla kerralla.

1. lasikuitukerros mattoa

Laipan ja rungon väliseen tiukkaan 90 asteen kulmaan laminoitiin ensin noin 7 cm leveät suikaleet 80 g lasikuitukangasta. Sen jälkeen koko rungon päälle laminoitiin yksi kerros lasikuitumattoa (300 g/m2, katkokuitua).

Polyesterihartsia kului 4 litraa, kovettajaa 60 ml (1,5 %).

Gelcoat lestin pintaan

Lestiä on nyt vahattu kolme kertaa. Pintaan vedettiin leveällä pensselillä yksi kerros harmaata gelcoattia (jota harmaan värin loppuessa "jatkettiin" valkoisella). Gelcoattia meni noin 3.2 l, johon kovetetta laitettiin noin 2 %, eli 64 ml.

1. kerros lasikuitua pitää laminoida gelcoatin päälle 24 tunnin sisällä.

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin [Osa 2]

Lestin runko on rimakehikko, joka on pinnoitettu 4 mm paksuilla vanerisuikaleista. Noin 6 cm leveät suikaleet on liimattu ja naulattu puukehikkoon. Vaneripinta on "maalattu" kerran polyesterhartsilla, kitattu ja hiottu useaan kertaan, ja lopuksi maalattu hiomamaalilla ja pintamaalilla.

Alkuperäinen rakennuspaikka oli talvella kuiva ja lämmin paikka. Keväinen paikkamme taas lämmittämätön ja kesän runsaat sateet ovat pitäneet huolen korkeasta ilman kosteusprosestista.

Projektia on tehty rauhalliseen tahtiin kerran viikossa, mutta pari pidempääkin taukoa on sattunut.

Lestin puurakenne, ilmankosteus ja projektin kesto yhdessä eivät ole oleet hyväksi laadulle. Lestin pinta elää hiukan. Todennäköisesti tilanne olisi parempi, jos olisimme pinnoittaneet vanerikerroksen kerroksella polyesteria/lasikankaalla. Se toivon mukaan olisi paremmiin sitonut puupinnan ja vähentänyt elämistä.

Lestin elämisestä aiheutuneet pintavirheet korjataan välimuotin tekovaiheessa. Lopputuloksesta pitäisi tulla entistäkin parempi.

Lestin vahausta

Lestin vaneriset reunalaipat, jotka mahdollistavat mahdollisen alipaine-injektion käytön lopputuotteen valmistuksessa, teipattiin 50 mm leveällä PVC-teipillä. Teippaamalla reunat me vähän fuskattiin työn laadussa, mutta laippojen pinnan laadulla ei ole paljon merkitystä lopullisessa työssä. Oikea oppisempi tapa olisi ollut laippojen maalaus ja kiillotus tasaiseksi itse lestin tavoin.

Lestin pinta kiillotettiin vielä kerran Farecla G10:llä. Kiillotus ei aiheuttanut havaittavaa muutosta pinnan laadussa sillä se on jo kiiltävä aikaisemman puunauksen ansiosta. Kiillotuksen jälkeen pintaan levitettiin ensimmäinen kerta muottivahaa (Blue Wax 333 MR) joka noin tunnin kuivumisen jälkeen kiillotettiin. Vahausta tehdään kaikkiaan noin 5 kertaa.

Ratsastajat

Captain's Shopista (www.captainsshop.fi) löytyi liikkiuraan sopivan pieni ratsastajamalli - malli 54-A016. Sen liikkiuran sisäisen pyöreän osan halkaisija on sopivat 7,9 mm. Liikkeiden varastot on näköjään niin pienet, että kustakin Captain's Shopin liikkeestä löytyi n. 10 kpl. Tilasimme siis lisää.

Päivitys 31.8.2008: Captain's Shop ei ole pystynyt toimittamaan lisää ratsastajia, mutta pieniä ratsastajia löytyi myös WB-Sails:ltä (www.wb-sails.fi)

Vesihiontaa (9. hiontakerta)

Hionta vesihiontapaperilla, jonka karkeus on 2000 (3M Wetordry 401Q Perfect-it, myyjä esim. HL-Group tai Cora Väri), tuntui hyvältä ratkaisulta. Hionta oli helppo tehdä ja pinnasta lähti juuri sopivasti materiaalia. Hionnan jälkeen pinta puunattiin Farecla G6:lla käyttää halpaa killotuskonetta. Kuvassa näkyy Fareclan jälkeen puhdistettu pinta oikealla. Vasemmalla on vielä Farecla-kerros odottamassa hinkkaamista.

Liikiura mastoon

Kuva: PVC-muovinen kisko liikkiuraksi.

Rahalla saa, mutta purjekanootin on tarkoitus olla kokonaiskustannuksiltaan "kohtuullinen", niinpä maston kanssa kikkaillaan kustannuksiltaan järkevän ratkaisun löytämiseksi. Maston voi tehdä tai teettää puusta (painava), ostaa valmiin alumiinisen (kallis) tai hankkia lasi-/hiilikuituisen joka on tehty johonkin muuhun purjealukseen. Varmasti muitakin tapoja on, mutta lasi-/hiilikuituiset surffilaudan mastot on hyväksi koettuja purjekanoottihommiin.

Yksiosainen, suora ja kartionmuotoinen masto soveltuu erittäin hyvin purjekanoottiin. Jos purje on kiinnitetty mastoon spriraaliköydellä, niin liikkiuraa ei tarvitse. Me kokeilemme liikkiurana PVC-muovista kuomukiskoa, joka liimataan uretaaniliimalla (esim. Sikabond T2) Excelin (http://www.exelcomposites.net/) valmistamaan surffilaudan mastoon. Lopputuloksen pitäisi olla edullinen, helppokäyttöinen, kestävä ja siisti. Perästä kuluu ...

Lisää töitä

Lestin pinnan hienosäätöä on nyt kokeiltu eri tuotteilla. Pelkkä kiillotus pastalla ei riitä vaan parhaalta ratkaisulta näyttää (1) vesihiontapaperi karkeus 2000, (2) hiontapasta Farecla G6 ja (3) kiillotus Farecla G10.

Tässä säätämisessä vanerisen lestin pinta on hiukan elänyt, joten maalipinnan laatu on samalla heikentynyt. Joudumme tekemään yhden lasikuituisen välimuotin ennen lopullista muottia, joka hidastaa projektia ja nostaa kustannuksia. Samalla lopullisen muotin laadun pitäisi olla parempi ja ehkä ennalta paremmin ennakoitavissakin.

Kansiluukut

Kuva: Kajak Sport

Olkoonkin kyseessä kanootti, emme ole tekemässä [välttämättä] avokanoottia, vaan noin 2/3-osaa katettua purjekanoottia. Kannet on tarkoitus tehdä samaan tapaan muotista kuten pohjakin. Kannen tekeminen saa odottaa ensi talveen (2008-2009).

Kajakkien kansiluukut sopivat rakenteeltaan ja muodoltaan hyvin tarkoitukseemme. Yksi perusvaatimus on tiiviys. Kaatumistilanteessa vettä ei saisi juurikaan päästä rungon sisään. Vesitiiviit laipiot ovat osa purjekanootin turvallisuutta parantavaan kellumisominaisuutta, toisaalta kuivat retkeilyvarusteen ovat mukavammat kuin vedessä liotetut. Retkivarusteet tulee aina pakata vesitiiviisiin pusseihin, joten pieni vesi ei haittaa mitään.

Kajak Sportin (www.kajaksport.com) kansiluukut ovat hyviksi todettuja, vedenpitäviä ja soveltuvat tee-se-itse-miehille-ja-naisille, vaikka tyylikkyydessään ne vetävätkin vertoja Nokian Kontio-saappaille. Kannen voisi tehdä malliltaan sellaiseksi, että siihen voi istuttaa Kajak Sportin luukut tai tehdä itse oman mallin mukaan lasikuituiset luukut.

Hiontatahnaa

Seuraavaksi pintaa puunataan Farecla G10 (www.farecla.com) hiontatahnalla. Tämä on sieltä hienoimmasta päästä. Fareclalla on muitakin karkeuksia mutta aloitamme varovasti tällä tuotteella.
(kuva valmistajalta)

Jännittäviä hetkiä [myös: keula ja perä hukassa]

Lesti on ollut ammattilaisella maalattavana, joten emme ole nähneet runkoa useampaan viikkoon. Tänään oli se jännittävä päivä kun näimme lopputuloksen. Samalla siirsimme lestin uuteen rakennuspaikkaan, joka toi oman jännitysmomenttinsa päivään. Maalattavaksi lesti meni turvallisesti katetun kuorma-auton lavalla, mutta jatkokuljetus meni avonaisessa peräkärryssä. Siirto meni hyvin - aurinkoinen ja kuiva ilma suosi meitä.

Maalauksen lopputulos? Hieno. Ensikertalaisten amatöörien tekemäksi hyvä, ellei parempi. Pinta on niin hieno, että heijastuksista näkee epäkohtia sopivassa valaistuksessa, mutta käsin tunnustelemalla ei heikkouksia aina edes tunne. Hyvästä tuloksesta huolimatta pyrimme parempaan, eli seuraavaksi pintaa puunataan hiontatahnalla.

Aikaisemmin meillä oli mielipide-eroista huolimatta [jokaisella oma] käsitys siitä missä on lestin keula ja perä. Nyt siirtojen yhteydessä keulan ja perän sijainti on hämärtynyt ...

Yli tuhat naulaa

Kun katsot vanhempia kuvia, lestin pinnan rakennetapa näkyy aika hyvin ulkoa päin. Sisäpuolelta näkyy rujo ja piikikiäs pinta - vanerisiivut on liitetty runkorimoihin naulapyssyn avulla. Käsin paukuttamalla työ olisi ollut hidasta, sillä nauloja taisi mennä reilusti yli 1000 kappaletta (kuva lestin sisältä).

8. hiontakerta ja "laipan" asennus

Taas on yksi ilta hiottu (hiontapaperin karkeus 240) ja kitattu. Pinta paranee "sormin tuntuvasti". Käsin sively paljastaa pienet laatuvirheet paremmin kuin katsominen.

Kuva 1: laippojen asennus

Kuva 2: Aikaisemmin kaariin sahatut kolot laippoja varten

Kuva 3: Venemessujen demo alipaineinjektiosta

Partaaseen asennettiin noin 13 cm leveä laippa (katso kuva 1) 4 mm koivuvanerista, jonka avulla muottiin saadaan leveä tasainen reunus.

Runkokaariin on aikaisemmin sahattu kolot (kuva 2), jotta laipalle saatiin hyvä tuki. Laippa kiinnitettiin ruuveilla ja liimalla. Samalla kun laippa jäykistää muottia, siitä tulee myös leveä tasainen pinta mahdollista alipaineinjektiota varten.

Alipaineinjektio on siisti laminointitapa ja lopputuotteesta tulee kevyt, mutta se vaatii harjoittelua onnistuakseen (harjoittelu vaati euroja). Aika näyttää mikä on lopullinen valmistusmenetelmä, mutta laipat ainakin mahdollistavat myös injektion käyttämisen. Kuvassa 3 on erään Kymen Ammattikorkeakoulun (www.kyamk.fi/../Veneala) venemessujen -08 demovene alipaineinjektiosta. Kuvassa näkyy hyvin ilman tuloletku pohjan kohdalla, vihreät verkot ilman kierron parantamiseksi ja leveät laipat. Muotin peittävä pussi on kiinnitetty ilmatiiviisti laippoihin kaksipuoleisella erikoisteipillä, joka näkyy kuvassa mustana viivana reunoissa.

5. 6. ja 7. hionta-/kittauskerta, ja hei taas me ruiskutetaan

Ruiskukittauksen jälkeen pintaa on hiottu (hiomapaperin karkeus 160) ja kitattu Dinitrolin 6010 Super Soft-kitillä. Ruiskukittauksen ansiosta pinnasta hävisi karkeamman (karkeus 60) hionnan jäljet ja on pystytty keskittymään pieniin pintavirheisiin. Kittiä menee tiukkaan kittaukseen niin vähän kerrallaan, että kerta-annos vastaa reilua ruokalusikallista. Kaksikomponenttinen Super Soft kuivaa varttitunnissa ja on mukava hioa, joten illan aikana ehtii tehdä useamman kittaus-hiontakerroksen. Kitattavat kohdat kannattaa merkitä lyijykynällä ennen kitin sekoittamisesta, sillä ruokalusikallinen on todella riittoisaa ja kitti kuivaa nopeasta.


Seitsemännen hiontakerran jälkeen runko ruiskukitattiin kahdella kerroksella aikaisemminkin käytetyllä Permasolidin hiontamaalilla. Nyt työn jälki alkaa todella näkyä. Kostea hiontamaali näyttää laajat epätasaisuudet selvästi ja pienet pintavirheet löytyvät helposti kuivassa tasaisen harmaassa pinnassa. Homma jatkuu taas kittaamalla.

Ruiskukittausta

Tähän asti kanootin runko on ollut väritykseltään monen kirjava. Vaneripinta on kitattu ja hiottu moneen kertaan. Välillä se on hunnutettu mustalla spray maalilla. Tänään vuorossa oli ruiskukittaus, tai oikeammin sanottuna hiontamaalin ruiskutus. Hiontamaali muodostaa tasaisen harmaan ja ohuen hiottavan pinnan. Ulkopuolisien "apulaisen" (lue: ammattilaisen) ruiskutukseen käyttämä tuote oli Permasolid 5250 (käyttötekninen tiedote). Ruiskuttamisen jälkeen kirjavuuden aiheuttamat näköharhat häviävät ja pinnasta tulee tasaisen harmaa. Rungon epäsäännölliset muodot paljastuvat kitin ollessa vielä märkää, jolloin pinta kiiltää hyvin kirkkaassa valossa. Kuivuttuaan se tuo hyvin esiin myös ne epätasaisuudet, jotka vaativat - jippii! - lisää kittiä.

Ruiskukittaus ei paljastanut mitään odottamattomia muotovirheitä. Näinhän sen pitikin olla kun hyvin tekee, mutta siitä huolimatta se oli ehkä hienoinen positiivinen yllätys. Ainahan sitä jotain epätasaisuuksia olisi voinut löytyä - kyseessä on sentään käsityö, jonka pinta-ala on noin 5,5 m2. Homma jatkuu seuraavalla kerralla - kittaamalla.

Kölin protoilua

Tässä yksi idea kölistä, joka on tulossa itse asiassa toiseen projektiin mutta toimii samalla protona tälle projektille. Purjekanooteissa on yleisesti käytetty sivukölejä (leeboard), mutta keskiköli tuntuu mielekkäämmältä.

Joidenkin maallikkosuunnittelijoiden mukaan kölin koon pitäisi olla noin 4 % purjepinta-alasta. Samaan hengen vetoon täytyy mainita, että aluksen nopeus vaikuttaa merkittävästi kölin toimivuuteen. Nopeampi alus pärjää pienemmällä kölillä. Meidän projektissa se tarkoittaa 5.1 m2 purjeella noin 0.20 m2 kölipinta-alaa. Vastaavasti peräsimen pinta-alan pitäisi olla noin 1/3 kölin pinta-alasta. Kölin ja peräsimen profiiliksi sopii hyvin lentokoneiden siivistä tutut NACA-profiilit, joiden paksuus on noin 8-12 % profiilin leveydestä. Jos kölin leveys on noin 20 cm, niin sen paksuimman kohdan pitäisi olla noin 1.6 - 2.4 cm. 20 mm paksu vaneri sopii hyvin tarkoitukseen.

Projektimme pienestä koosta johtuen meidän ei tarvitse tässä vaiheessa päästä absoluuttiseen totuuteen. Vanerista tekee nopeasti ja edullisesti uusia köleja jos koepurjehdusten jälkeen siihen on tarvetta.

Neljäs kittauskerta

Valoa tunnelin päässä. Pinta alkaa olla siinä vaiheessa, että muodot on kohdallaan ja kittaus/hionta parantaa pintaa koko ajan. Pinta on sen verran kirjava että on vaikea saada käsitystä sen oikeasta laadusta - lienee pakko siirtyä ruiskukittaukseen.

Maston ja kölin sijoittelua

Kuvassa on ajatuksia kölin ja maston sijoittelusta, joilla on vaikutusta etu-ja keulakannen pituuteen ja laipioiden paikkaan. "Kaikki riippuu kaikesta". Tässä vaiheessa tämä on vain spekuloinnin pohjaksi ja odotettavissa on että raadin päätökset muuttuvat vielä moneen kertaan. Lopullinen tuntuma oikeisiin sijoitteluihin saadaan vasta vesillä, joten rakenteissa pitäisi pyrkiä siihen että säätövaraa on vähän joka paikassa.

Purje on valmis

Olemme saaneet jotain valmistakin aikaan - purje on valmis. Teetimme purjeen Vector Sailsilla Puolassa. Purje on tehty C-luokan sääntöihin, eli pinta-ala on 5.1 m2 (55 sq.ft.). Purjeessa ei ole mitään ihmeellistä. Se taitaa olla malliltaan paljon Laserin kaltainen läpilatoitettu purje. Vecorilla on erittäin kilpailukykyiset hinnat mutta kannattaa olla syksyllä liikkeellä kun purjeita tilaa.

Kolmas kittauskierros

Kittausta, tai oikeastaan hiomista, on tehty tähän mennessä kolme iltaa 1-3 hengen voimin. Kittiä on mennyt kolmatta purkkia, eli noin 5 kiloa. Tarkoituksena on saada pinta lähes kauttaaltaan oikeaan perusmuotoon. Ennen ruiskukittausta pinnan ei tarvitse olla "täydellinen" - pienet pintanaarmut saa jäädä sillä ne peittyvät ruiskukittauksessa. Pinnassa on muutama reilun kämmenen kokoinen tavoitepintaa alempana oleva kohta, mutta ne meinataan kasvattaa oikeaan korkoon ruiskukittauksella Scanpoolin kitin sijaan. Vaikka Scanpoolin kitti on kohtuullisen helppo työstää, silla kasvatta helposti liian paksun kerroksen, joka on työläs hioa.

Hionnassa on käytetty useaakin eri hiomapalikkaa. Hiontapaperin karkeus on ollut 60. Meillä on käyttössä pari erimittaista jalkalistan pätkää, johon on nidottu kiinni hiontanauha. Lyhyempi pätkä on noin metrin ja toinen lähes kaksi metriä. Jalkalista taipuu mukavasti rungon muotojen mukaan mutta ei hio pistemäisesti monttuja. Pidempää listaa täytyy käyttää kahden hengen voimin. Keula ja perä ovat sen verran kurvikkaita, että hionta täytyy tehdä lyhyellä palikalla tai ilman hiontatukea.

Toinen kittauskierros

Kärsivällisyys on taas koetuksella. Kittaaminen on aivan oma taiteenlajinsa, joka ei meinaa amatööreiltä sujua halutulla tavalla. Osa pinnasta on jo aivan priimaa - kun taas toisaalla kittiäkin on liian paljon ja kitti itsessään on tehnyt omat rajansa. Noh, hiontaa jatketaan seuraavalla kerralla.

Hyvä kikka epätasaisuuksien löytämiseksi on mattamusta spray-maali. Pintaan sprayataan kevyt huntu mustaa maalia, jonka kuivuttua pinta hiotaan pitkällä hiomapalikalla. Mataliin kohtiin jää maalia, ja korkeista kohdista maali hioutuu pois.

Ensimmäinen kittauskierros

Vuorossa oli ensimmäisen tasoitekerroksen levittäminen ja hionta. Scan-Poolin tasoitteen työskentelyaika kovetteen sekoittamisen jälkeen on noin 5 minuuttia, joten pahvin päällä oli hyvä sekoittaa noin "pari kourallista" kerrallaan.

Ohjeen mukaan sekoitussuhde on 100 paino-osaa tasoitetta ja 2,5 paino-osaa kovetetta, mutta homma toimi hyvin kun siihen pariin kouralliseen valkoista tasoitetta ruikkasi pari kiekuraa punaista kovettajaa ja sekoitti hyvin. Pakkauksen mukana tullut 50 gramman tuubi riitti hyvin 2.3 kilon tasoitemäärään, eli jäi ylimääräistä, ja siitä huolimatta kovettui. Tasoite levitettiin noin 12 cm leveällä kumi- ja metallilastalla. Tässä vaiheessa pinta on sen verran epätasainen että kapea lasta toimi hyvin vaikka pyrimmekin mahdollisimman ohueen kerrokseen. Tasoitteen levittäminen on yllättävän haastavaa - ja huonot taidot joutuu kompensoimaan lisääntyneellä hiontatyöllä.

Tasoite on hiontakuivaa noin 15 minuutissa, joten hionnan makuun pääsee lähes saman tien. Hionnassa on estettävä hiontapölyn leviäminen työpaikan ilmaan tai järjestettävä tehokas ilmanvaihto, taikka käytettävä sopivaa hengityksen suojainta. Hioimme pahimmat epätasaisuudet pois epäkesko-hiomakoneella, johon oli kytketty pölynimuri. Toisen hiontakierroksen teimme noin metrin mittaisella jalkalistan pätkällä, johon oli niitattu hiomanauha (karkeus 60). Jalkalista jousti mukavasti rungon pyöreiden muotojen mukaisesti ja hioi tasaisesti laajalta alueelta. Scanpoolin tasoite on helppoa hioa. Ilmeisesti sen kovuus on lähelle koivuvanerin kovuutta koska molemmat, tasoite ja vaneri, hioituivat tasaisesti.

Keula ja perä ovat sen verran monimuotoiset, että ne on hiottava ilman hiontatukea ja tunnusteltava käsin pinnan laatu. Käsin tuntee epätasaisuudet jotka ei ole silmälle näkyviä.

Tasoitetta meni tällä kierroksella alle 3 kiloa (pohjan pinta-ala noin 5,5 m2). Seuraavalla kerralla täytyy hiukan viimeistellä ja tehdä uusi kittauskierros leveämmällä lastalla.

Polyesterin telaamista

Vanerisiivujen hitaan kiinnityksen ja hionnan jälkeen tuntuu, että homma etenee mukavaa vauhtia. Vanerin pintaan siveltiin polyesterihartsia pinnan tiivistämiseksi tasoitetta varten. Homma oli nopea ja helppo tehdä pienellä mohair-telalla. Hartsia meni noin 550 grammaa (kanootin pohjan pinta-ala on 5,5 m2).

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin [Osa 1]

Homma on sen verran lähtökuopissaan, että tulemme tekemään virheitä ja oppimaan uutta vielä myöhemminkin, mutta aloitetaan työskentelytapoja parantavien toimenpiteiden listaaminen heti tuoreeltaan...

Aloitimme vanerisuikaleiden kiinnittämisen rimakehikkoon kanootin keskikohdalta, tehden noin puoli metriä kerrallaan molemmin puolin runkoa. Suikaleet kiinnitettiin viistosti runkoon paineilmakäyttöisellä naulapyssyllä. Tämä oli hyvä menetelmä. Virhe oli siinä, että teimme koko rungon samansuuntaisilla vanerisuikaleilla. Oikea tapa olisi ollut tehdä molemmista päistä "peilikuvat". Eli keskikohdasta viistouksen suunta olisi vaihtunut (katso piirros yllä).

"Normaaliveneessä" menetelmämme olisi ollut oikea, mutta kanootissa keula ja perä ovat peilikuvia toisistaan - eli molemmat päädyt ovat voimakkaasti kapenevat . Nyt, kun vanerisuikaleet olivat samansuuntaisia koko matkalta, perässä suikaleet eivät asettuneet luonnollisella tavalla, vaan asettuivat pintaan hiukan "hammastaen" tehden pienen pykälän suikaleiden välille. Hammastuksen saa tasoitettua hiottua ja kitattua, mutta helpommalla olisi päässyt kun olisi tehnyt kerralla oikein.

Huom! Nyt tiedetään mikä on väärä tapa, ja oletetaan tietävämme oikea tapa - nyt se oikea tapa jää uskon asiaksi kun sitä ei tässä projektissa voida käytännössä todentaa :-)

Projekti - versio II

Uusi projektisuunnitelma on seuraava

1. vaiheessa tehdään lesti, joka koostuu vanerikaarien päälle tehdystä rimakehikosta, joka päällystetään 4 mm koivuvanerilla. Pinta puunataan sileäksi muotin tekoa varten.
   
2. vaiheessa lestin avulla tehdään lasikuituinen muotti (kesä 2008)
   
3. vaiheessa tehdään lasikuituinen runko. Runkoon voidaan tehdä toimiva purjehdusvarustus, mutta kantta ei ole.
4. vaiheessa tehdään kanootin kansi (lesti) ja siitä kannen muotti (talvi 2008-2009).

Kun muotit ovat valmiina, saadaan tehtyä omat kanootit (kevät 2009)

Lesti saa muotonsa

Olemme matkan varrella päättäneet muuttaa projektin toteutustapaa. Käytännössä hyppäämme yli yhden vaiheen. Emme teekään uivaa vanerista avokanootin runko, vaan vanerirungosta tehdään suoraan lesti rungon muottia varten. Näin yksinkertaistamme toteutusta, ja säästämme aikaa ja rahaa.

Kun rimakehikko oli kauttaaltaan verhoiltu yhdellä kerroksella vanerisuikaleilla, kohtasimme käytännön toteutusvaihtoehtojen haasteet. Ideoita oli paljon, mutta ei ollut selkeää näkemystä siitä mikä olisi "paras" toteutustapa. Meidän piti ratkaista muun muassa kannen ja rungon liitostapa, sekä vanerisen pinnan viimeistely muotin tekoa varten. Lisäksi mietimme kaksiosaisen muotin toteutustapaa.

Olimme projektin alkuvaiheessa olleet yhteydessä Terpoliin, josta nyt saimmekin konkreettisen ehdotuksen lestin viimeistelyksi. Piirustuksissa keula ja perä ovat täysin pystysuoria. Pystysuora muoto tarkoittaisi kaksiosaista muottia, mutta päädyimme tekemään perästä ja keulasta sen verran viiston, että uskomme rungon irtoavan yksiosaisestakin muotista. Varmuuden vuoksi muotin pohjaan köliaukon kohdalle voi tehdä reiän paineilman tai veden käyttämiseksi irrotuksessa.

Vaneripinnan hionnan jälkeen lestin pintaan sivellään polyesterihartsi kitin tarttuvuuden parantamiseksi. Polyesterihartsin jälkeen pinta kitataan, jonka jälkeen siihen laminoidaan 200g lasikangas ruiskukitin pohjaksi. Kittaukseen käytettävä tuote on Scanpool Whiteplast, joka on helposti hiottava 2-komponentti polyesterikitti. Lestin reunaan tehdään n. 15 cm "laippa", jotta lopullisessa muotissa myös injektiomenetelmää voi käyttää laminoimisessa. Rungon ja kannen liitostapaankin on hyvä ajatus, mutta palataan siihen myöhemmin.

Lestin vaneripinnan hionta jatkuu, mutta nyt on selkeä näkemys lestin toteutustavasta.

Kuvia alkumetreiltä

1:1 tulostettu piirustus liimattu alumiinilevylle

Sahatun alumiinilevyn avulla tehtiin muotokaaret

Kaaret tukevasti pukissa ja pitkittäisrimojen laitoa

Pinnan tekoa 4mm:n vanerisuikaleilla

Rakennussuunnitelman muutos:
Aluksi oli tarkoitus tehdä proto joka olisi vanerinen ja siitä ottaa muotti tulevana talvena. Muutimme suunnitelmaa ja teemme tällä hetkellä lestiä josta otamme muotin. Jos hyvin menee syntyy kolme uutta purjekanoottia ensikesäksi.

SP